Kyllä, ihan kaikilla! Mutta, mikä lääkkeeksi?
Joku tulee valittamaan, kun pikkurilli on nyrjähtänyt, toinen tokaisee ”Onhan tämä elämä vain elettävä” – oli juuri saanut tiedon poikansa kuolleen liikenneonnettomuudessa. Erilaisia ollaan vaikeuksien kohdatessa.
Yhteiskuntamme tarjoaa, kiitos vuosikymmenten ponnistelujen, opiskelun ja taloudellisten satsausten, auttavaa kättään. Kun sitä on saanut, muodossa tai toisessa, niin silloin toteaa, ettei veroja ole turhaan maksettu. Toki koneistolle ei kaikkea tule jättää, eikä edes uskoa ja sanoa, että yhteiskuinta hoitakoon asiat kuntoon.
Vääristyneet asenteet koko elämään: tiedon, ymmärryksen, kyvykkyyden ja voiman puutetta ilmenee silloinkin kun syötävää on yllin kylllin. Ei edes käydä äänestämässä! Entä kun pitäsi antaa oma panoksensa yhteiseksi hyväksi? Jäädäänkin vain sohvalle valittamaan, syyttelemään!
Paras lääke saada oma elämä tasapainoon on tarttua toimeen jonkin hyvän asian eteen; ensin perhepiirissä, vapaaehtoistöissä. Eräskin yhteisö järjestää emotionaalisiin häiriöihin paneutuvaa kurssia, jossa autetaan hallitsemaan stressiä, käsittelemään kielteisiä tunteita ja vahvistamaan henkilökohtaisia voimavaroja. Peukutetaan sellaisille!
