Maisema keittiön ikkunan takana on lauantaiaamupäivänä rauhallinen. Lämpömittari näyttää miinus kolmea celsius-astetta, tuulee hieman. Valtteri-myrskystä ei kuitenkaan ole vielä tietoakaan. Ikkunasta avautuvan maiseman täyttävät pihan omenapuu ja isot pihapuut, jotka peittävät näkymän naapurin tontille.
Katselen pihaa silmä tarkkana – olenhan päättänyt osallistua BirdLife Suomen Pihabongaus-tapahtumaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Tarkoituksena on tarkkailla omaa pihaa tunnin ajan ja kirjata ylös lintulajit ja yksilöiden määrät, joita sinä aikana näkee. Vähän jännittää: tunnistan kyllä punatulkun, variksen ja harakan vaivatta, mutta muuten lintutietämykseni ei ole suurensuuri. Se on oikeastaan aika huono.
Odotukset eivät ole suuret: emme ole ruokkineet lintuja talvisin, joten kovin harvinaisia vieraita pihaan tuskin tunnin tarkkailuaikana eksyy. Aloitan bongauksen kello 10.06. Ensimmäinen vieras näyttäytyy viittä minuuttia myöhemmin: harakka. Pian sen jälkeen jokin lintu lentää niin nopeasti pihan poikki, etten ehdi havainnoida sen lajia.
Kello 10.16 neljä talitiaista lehahtaa rajalla oleviin puihin. Samassa puussa kiipeilevä orava säikäyttää ne pian taas lentoon. Talitiaiset palaavat kello 10.30. Mutta mistä sen tietää, ovatko ne samoja kuin aiemmin oravaa säikkyneet yksilöt? Ei varmaan mistään, mutta päätän olettaa niiden olevan samat yksilöt.
Sitten onkin taas rauhallista. Talitiaiset syövät koristeomenapuun kuivuneita omenia. Entisten neljän yksilön joukkoon ilmestyy kaksi lisää. Mitään muuta pihassa ei tapahdu. Turhautuneena siihen, kun mitään ei tapahdu, raotan keittiöstä avautuvan terassin ovea. Kuulen, että luultavasti jokin tikka nakuttaa jossakin lähellä katuvalotolppaa. Näköhavaintoa linnusta ei ole, joten se jää kirjaamatta bongaustuloksiin. Harmi.
Kello 11.06 lopetan bongailun. Tulokset jäävät tällä kertaa laihoiksi: vain yksi harakka ja kuusi talitiaista. Toisaalta kokemus on hieno: harvoin sitä tulee pysähdyttyä näinkin pitkäksi aikaa ja vain tarkkailtua kaikessa rauhassa yhtä ja samaa paikkaa omassa pihassa. Ei netin selailua, sosiaalisen median päivityksiä tai muuta jonninjoutavaa siinä ohessa. Ei huono kokemus lainkaan.
Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja.
