Radiosta kuuluu kunnon diskomusaa, kun pirteännäköinen maalarinainen sivelee punaisen perinnetalon smyygeihin eli ikkunanpieliin uutta maalia. Välillä naisen katse viivähtää vanhoista uudelleen piilutetuista hirsistä tehdyssä seinässä. Välillä se karkaa uudenkarheaan mustaan pönttöuuniin, joka tuo asuntoon omanlaistaan tunnelmaa.
Ollaan Luopioisissa Rautajärvellä keskellä lumista peltomaisemaa. Maalarilätsän alta löytyy entinen kansanedustaja ja entinen europarlamentaarikko Marjatta Stenius-Kaukonen. Tässä jutussa ei kuitenkaan muistella eduskuntaa, vaikka 24 vuotta sen sisuksissa antaisikin aihetta pitkään tarinaan. Tässä puhutaan Rautajärven torppakylästä, perinnerakentamisesta ja hyvästä elämästä maalla.
Mutta ennen kuin mennään eteenpäin, on tehtävä selväksi, mitä oikein tarkoitetaan torppakylällä? Stenius-Kaukosenkin talohankkeen vahvana tukipilarina työskentelevä Pauli Luhtajärvi on työssään rakennuksilla ympäri Pälkänettä nähnyt, miten tyhjilleen jääneet, hienot hirsitalot pikkuhiljaa mätänevät.
Hänen ideastaan lähti liikkeelle Rautajärven torppakylä, jonka tarkoituksena on saada uusia asukkaita kylälle siirtämällä vanhoja hirsitaloja. Tampereen yliopiston arkkitehtuurin osastolla innostuttiin ajatuksesta. Arkkitehtiopiskelija Janne Hietalahti teki diplomityönään piirustukset luvattuihin hirsitaloihin.
Oman asuinseudun puolustaminen ja aviomiehen sukujuuret saivat puolestaan Marjatta Stenius-Kaukosen lähtemään torppakylän ensimmäiseksi rakennuttajaksi yhdessä miehensä Erkki Kaukosen kanssa.
– Rautajärvi on Ekin kotikylä. Olen jo yli 40 vuotta kulkenut Kaukosen perässä täällä, mutta virallisesti muutin kirjani kymmenen vuotta sitten, Marjatta Stenius-Kaukonen kertoo.
Hirsiä monesta eri torpasta
Pariskunnan rakennuttaman, vanhoja lahjoitushirsiä hyödyntävän perinnetalon valmistuminen on käsillä. Se on yhdistelmä monesta eri torpasta. Hirsiä on niin Pentistä kuin Pentinmäen torpasta, jotka molemmat liittyvät Erkki Kaukosen äidinäidin sukuun. Lisäksi hirsiä on saatu Holjasta Niemelän torpasta.
– Talosta tuli 90-neliöinen eli se on suurempi kuin alkuperäinen Pentin torppa, jonka ensiksi halusimme siirtää tänne. Loppuvaiheessa kaivinkoneella hirsiä nostettaessa selvisi kuitenkin, että sitä torppaa ei voinut enää siirtää. Sen salvokset olivat mädät, kun jossakin vaiheessa oli käytetty muovia.
Talonperustuksia alettiin tehdä huhtikuussa. Ammattimiehet Pauli Luhtajärvi ja Jukka Virtanen alkoivat pystyttää hirsiä heinäkuussa.
Marjatta Stenius-Kaukonen on toiminut vanhojen lautojen putsarina ja maalarina paljon yksin, mutta apuakin on ollut. Hän iloitsee, että niin kaivinkone- ja kuorma-autourakoitsijat kuin sähkö- ja putkiasentajat löytyvät omalta kylältä ja pääosa tavarantoimittajistakin.
Hanke ei ole ollut yhtä riemusoittoa. Kunnan rakennusvalvonta on kohdellut taloa uudisrakennuksena. Eri asia on, jos korjaa vanhan hirsirakennuksen sen nykyisellä paikalla eikä siirrä sitä mihinkään. Silloin sitä ei käsitellä uudisrakennuksena. Nyt esimerkiksi vanhoja kaksilasisia ikkunoita ei ole saanut käyttää uusien energiamääräysten vuoksi. Pitää olla lämpölasit.
– Vain yhden vanhan yhdeksänruutuisen kaksilasisen saimme käyttää. Uudet ikkunat ovat älyttömän kalliita. Ne on tehty kuitenkin vanhalla perinnemallilla ja sopivat talon ulkonäköön.
Lämmitystä varten taloon tulee vesi-ilmalämpöpumppu ja aurinkopaneelit. Lisäksi molemmissa asunnoissa on pönttöuuni. Talossa on painovoimainen ilmanvaihto.
”Kaikesta huolimatta tämä kannatti”
Hän sanoo, että paljolta olisi säästytty, jos olisi tiennyt maankäyttö- ja rakennuslain koskevan pykälän numero 171 olemassaolosta. Sen perusteella olisi voinut pyytää ennen rakennusluvan myöntämistä poikkeuksia rakennusmääräyksiin. Vanhojen rakennusten siirtäminen kun on jo sinällään ekoteko.
Oman osansa rakentamisen kustannuksiin on tuonut korona-aika. Vuoden aikana rakennustarvikkeiden hinnat ovat nousseet ennennäkemättömällä tavalla.
Kaikista kiemuroista huolimatta Marjatta Stenius-Kaukonen sanoo, että hänen ja hänen miehensä pilottihanke on kannattanut monellakin tavalla.
– Ensinnäkin jo ne syyt lähteä tähän, Ekin sukusiteet, ja se, että haluamme osaltamme tukea sitä, että Rautajärven seudun kyliin tulee lisää asukkaita. Tämä on hyvää seutua elää.
– Nyt pystymme neuvomaan tulevia rakentajia välttämään monta karikkoa. Onneksi myös Pälkäneen kunnantalolla on uusien viranhaltijoiden myötä myönteinen tekemisen meininki. Asia sujuvat ihan eri tavalla.
Kommentointi on suljettu.