Kolumni: Ennakoinnin mestari?

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, jolta ennakointi joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin.

Tuntuuko lause ”seuraavan kerran aloitan tämän kyllä ajoissa” tutulta? Jos tuntuu, kannattaa lukea ensimmäisiä rivejä pidemmälle, ja saat oivaa vertaistukea: et ole asian kanssa yksin.

Ennakointi on päivän sana. Se on ollut sitä jo pitkään. Kouluaikoina piti ennakoida kokeisiin lukiessa, jotta välttäisi viime hetken paniikin. Lopputulos – ainakin omalla kohdallani – oli useimmiten se, että sitä istui nenä kiinni kirjassa viimeisenä iltana ennen koetta. Lukio- ja yliopistoaikana iltakin saattoi vaihtua kuin varkain jo yön puolelle. Mahtaako nykyinen sukupolvi olla vanhempiaan viisaampia tässä asiassa?

Viime tippaan saattavat joskus jäädä myös erilaiset lahjaostokset. Moni hikoilee viimeisten päivien kaaoksessa joululahjaostoksilla, jolloin moni alun perin hankittavaksi suunnitelluista asioista saattaa olla jo loppunut. Väenpaljouden keskellä hien määrää ei yhtään vähennä se, että pitää alkaa improvisoida hankintoja lennossa.

Sama vaikkapa reissuun lähtiessä. Erityisesti nuorempana sitä pakkasi kamoja kasaan matkaa edeltävänä päivänä ja manasi, kun lempipaita ja suosikkihousut olivat likaisia. Jos pikainen pesuoperaatio ja kuivatus hiustenkuivaajalla ei auttanut, oli pakko jättää lempparivaatteet pois reissusta. Tai vaihtoehtoisesti pakata ne märkinä matkalaukkuun, mistä saattoi koitua omat hankaluutensa – etenkin jos matkustusaika kohteeseen oli pitkä. Reissujen pesupaniikki laantuu yleensä jonkin verran sen jälkeen, kun alkaa tulla jälkikasvua. Siinä vaiheessa lähtijöitä on sen verran enemmän, että ei yksinkertaisesti ole enää varaa säätää kovin paljon jokaisen matkaan lähtijän kohdalla – yksittäiset lipsahdukset sallittakoon edelleen.

Talvi paljasti suksipidikkeissä kesän ja syksyn yli majailleet erimittaiset sauvat.

Ennakointikyvyn pistää koetukselle myös perheen päiväkoti-ikäisten ja koululaisten talvinen liikunta. Wilma-viestit muistuttavat laittamaan hiihto- ja luistinasiat kuntoon hyvissä ajoin, mutta toteutus voi joskus jäädä viime tippaan. Joskus suksia ja sauvoja joutuu kaivamaan tulipalokiireellä varastosta aamun hämärässä ennen lasten kouluun lähtöä. Tai sitä huomaa, että suksipidikkeet ovat viime talven jäljiltä hukassa. Viime tingassa sitä voi myös huomata, ettei viime talven luistin enää sovikaan lapsen jalkaan, vaikka tänä vuonna luistimia niin piti sovittaa hyvissä ajoin ennen ensimmäistä luistelua.

Voi käydä myös niin, että edellisenä iltana ennen koululaisen hiihtoa huomaa, että hiihtovälineet ovat sekoittuneet edellisen kevään viimeisissä hiihdoissa jonkun kanssa, ja nyt kotona onkin kaksi erimittaista sauvaa. Toisessa sauvassa on entisen naapurin nimi ja toisessa sauvassa oleva nimi ei sano kenellekään yhtään mitään. Tässä vaiheessa voi olla erittäin tyytyväinen siihen, jos kotoa löytyy ekstravälineitä tilannetta pelastamaan.  Ja silloin voi helposti tulla mieleen, että ”ensi kerralla aloitan tämän kyllä ajoissa”.