Amatööri kysyy, Luopioisten Urheilukalastajien sihteeri Ilkka Heinonen vastaa. Suomessa on yli puoli miljoonaa pilkkijää. Joukkoon mahtuu siis vielä hyvin. Mukaan mahtuu esimerkiksi Luopioisten Urheilukalastajiin, joka perustettiin vuonna 1995. Seurassa on nelisenkymmentä jäsentä. Jäsenistön keski-ikä huitelee 40–50 vuoden tietämissä, joten nuorille harrastuksesta kiinnostuneille riittäisi hyvin opastajia. Vasta-alkajan mielessä vilisee kymmeniä kysymyksiä. Voiko pilkkimään oppia omin päin? Miksi pilkkijät menevät keväällä niin myöhään jäälle? Säikähtävätkö kalat, jos pölisee kaverin kanssa? Kysyimme Luopioisten Urheilukalastajien sihteeriltä Ilkka Heinoselta kaikkea, mitä pilkkimistä tuntemattomalle tuli mieleen.
Kokeneempi mukaan
Onko hyötyä, jos kalastus tulee tutuksi jo lapsena? Milloin itse aloitit harrastamisen, Ilkka Heinonen?
– Aloitin 5–6-vuotiaana mato-ongella 1960-luvulla Helsingin saaristossa. Nuorena kalastus jäi aika pitkälti pois. Kun muutin vuonna 1987 Luopioisiin, harrastaminen alkoi taas.
– Kyllä siitä varmaan etua on, jos on tutustunut harrastukseen jo nuorena, mutta yhtä hyvin voi aloittaa milloin vain. Jos on joku tuttu, joka harrastaa, kannattaa lähteä ensimmäisen kerran tutun kanssa. Vaikka kuinka lukisit jostakin ohjeet, ei se ole sama asia.
Onko pilkkiminen kallista ja mitä pitää hankkia? Pitääkö olla kalastuslupa?
Pilkkimiseen ei tarvita lupia eikä kalastonhoitomaksua, ellei kalasta kalastusrajoitusalueella, kuten hoidetuissa koskikohteissa. Niissä täytyy maksaa paikallinen kalastuslupa. Myös itse välineet ovat edullisia.
– Pilkkien kohdalla puhutaan parista kympistä, kairan saa ostettua 40–60 eurolla, Heinonen laskeskelee.
Sitten on hyvä olla lämpimät vaatteet, eikä se pilkkireppukaan pahaa tee. Näppärä pilkkireppu muuttuu pilkkijakkaraksi, jonka päällä on mukava istuskella. Lisäksi tarvitaan naskalit, sohjokauha ja puukko.
– Jos ei jaksa kairata ja pystyy investoimaan, niin akkukaira maksaa jo enemmän, siihen menee muutama sata euroa.
Ihan alkuvaiheessa riittävät kuitenkin oikein hyvin tavallinen pystypilkki, kärpäsentoukat ja 4-tuumainen kaira. Isolle alueelle singahteleva pystypilkki on taattua välineistöä. Pystypilkit ovat noin viisisenttisiä metallinpaloja ja ne uivat pystyasennossa. Pystypilkinnän yksi laji on värikoukulla kalastus.
Tasapainopilkit uivat sen sijaan vaakatasossa. Ne matkivat muodoltaan kalaa. Painokoukku eli mormuska on puolestaan pikkuruinen. Sillä pilkkiminen vaatii ohuen siiman. Mateita pilkitään pitkällä liuskalla. Viehe lasketaan pohjaan ja sitä nyitään. Made erehtyy luulemaan sitä paritteluhaluiseksi lajitoveriksi.
– Nyt on parhaillaan matikkapilkin aika. Se jatkuu nyt viikon tai kaksi. Mateet kokoontuvat rantavesiin, kun kutevat. Madetta pilkitään iltahämärissä valon kanssa ja jopa ihan yölläkin. Kyllä Kukkiallakin matikkaa on, Heinonen sanoo.
Hyvän paikan tuntomerkit
Miten löytää hyvän pilkkipaikan? Kannattaako samassa kohtaa kököttää tuntitolkulla, jos kala ei heti syö? Minkäkokoisia ahvenia itse haluat saaliiksi?
– Ahven on minulle ykköskala ja yli 300-grammainen ja siitä ylöspäin on jo ihan hyvä. Puoli kiloa ja enemmän, ne ovat jo sitten oikein kivankokoisia.
– Hyviä pilkkipaikkoja löytyy joka puolelta. Karikot, saarien edustat ja salmet, niitä on kaikkialla.
Heinonen vinkkaa, että hyviä paikkoja on vaikea pitää piilossakaan, sillä kairatut reiät kertovat omaa kieltään. Missä on paljon reikiä, sieltä on joku saanut kalaa. Hän sanoo, että kilpapilkkijä ei istuskele saman reiän äärellä, jos kymmeneen sekuntiin ei tapahdu mitään. Harrastajankaan ei kannata kököttää paria minuuttia pitempään, jos on jäätävän hiljaista.
Keskellä talvea isompia ahvenia löytyy matalikkojen tuntumasta, joita ympäröi syvä vesi. Alle kolmessa metrissä viihtyvät yleensä vain pienet ahvenet. Reikiä on järkevää kairata muutamankin metrin välein, sillä järvenpohjan muodot vaihtelevat pienelläkin alueella.
Miksi myöhään kevätjäillä? Mitä varten pilkkijät menevät jäälle tosi myöhään kevättalvella? Halutaanko olla uhkarohkeita vai mistä on kyse?
– Ei haluta olla uhkarohkeita, vaan kaikkein paras aika saada kalaa ovat ne viimeiset jäät, kun vesi lämpenee ja valonmäärä lisääntyy. Kun haluaa isompaa paistiahventa, hyvää aikaa on yleensä vain pari viikkoa, Ilkka Heinonen sanoo.
Keväällä ahven nousee matalikon päälle syöpöttelemään. Alkutalven paikat eivät enää tuota hyviä saaliita, koska ahvenet ovat siirtyneet lämpimämmille ja valoisammille paikoille.
Millainen on hyvä pilkkijä? Tarvitaanko pitkäjänteisyyttä, kykyä olla hiljaa vai erityistä ”kalakuiskaajan” taitoa?
– Jos vain harrastat pilkkimistä, voit olla minkälainen tahansa. Tietysti pitää olla sen verran viitseliäs, että jaksaa kairata reikiä. Ja pitää tykätä olla ulkona.
– Puheliaskin saa olla, jos pilkkii harrastukseksi, sillä kalat eivät pulinasta välitä. Tietysti jos kilpaillaan oikein tosissaan, kukaan tuskin pulisee kaverin kanssa. Kovimmat kilpapilkkijät vetävät kalansakin niin ylös, että muut eivät näe, että kädet käyvät.
Heinosen mukaan hyvä pilkkijä osaa käyttää pilkkiä niin, että saa ahvenparven nousemaan pohjasta, eikä säikäytä koko parvea.
– Hyvälle kilpapilkkijälle on aika mahdotonta pärjätä paitsi kymmenen ahvenen kisassa. Siinähän saa tuoda puntarille vain kymmenen ahventa. Huonompikin pilkkijä saattaa löytää lopulta paikan, josta saa viimeisten 15 minuutin aikana kalat, joilla voittaa koko kisan
