Geologian tutkimuskeskus GTK täydentää geokemian tietokantaansa ottamalla maaperä- ja vesinäytteitä toukokuun alusta syyskuun loppuun Kangasalla Rikun, Päkinmäen ja Tursolan ympäristössä.
Tutkimuskeskuksen mukaan maaperänäytteet otetaan lapiolla alle metrin syvyyteen ulottuvista kuopista, ja näytteenoton jälkeen kuoppa täytetään ja peitetään. Vesinäytteet otetaan pääasiassa lähteistä ja pienistä virtavesistä. GTK:n työntekijät liikkuvat parin–kolmen hengen ryhmässä autolla teitä pitkin ja maastossa kävellen. Näytteenotosta ei koidu ympäristölle haittaa.
Vastaavaa kaivosympäristöjen ja mineraalipotentiaalialueiden maaperän taustapitoisuustutkimusta on toteutettu vuosittain eri kunnissa. Esimerkiksi Kittilän ja Sodankylän vuoden 2016 kartoituksen tuloksista on ilmestynyt raportti, joka löytyy GTK:n Hakku-aineistopalvelusta.
Näytteenotto on osa taustapitoisuuskartoitusta, jonka tavoitteena on selvittää useiden eri alkuaineiden tavanomaiset luonnolliset taustapitoisuudet maaperässä. Tulokset tallennetaan julkiseen, GTK:n ylläpitämään Maaperän taustapitoisuudet -karttapalveluun. Vesinäytteistä määritetään noin 40:n eri alkuaineen pitoisuudet- ja ominaisuudet. Tieto vesien luonnollisista alkuainepitoisuuksista vahvistaa alueiden geokemiallista kokonaiskuvaa. Kartoituksen myötä saadaan lisätietoa maaperän koostumuksesta ja siitä, miten suuria raskasmetallipitoisuuksia eri maalajeissa voi luonnostaan olla, ja missä ihmisen toiminta näkyy ympäristöissä.
Ravinteiden, raskasmetallien ja arseenin luonnolliset pitoisuudet kuvastavat kallioperän ja maaperän kehityshistoriaa. Pintamaassa voi näkyä lisäksi ihmisen toiminnan vaikutus. Esimerkiksi liikenteen tai teollisuuden päästöt voivat kulkeutua sateen ja pölyn mukana maaperään, ja ojitukset voivat vaikuttaa vesien tilaan.
Geokemiallinen kartoitus palvelee tutkimuskeskuksen mukaan ympäristötutkimuksia, ja tietoa tuotetaan ympäristöviranomaisten ja alueen toimijoiden käyttöön. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista velvoittaa selvittämään nämä niin sanotut taustapitoisuudet, kun arvioidaan maaperän pilaantuneisuutta. Tietoa luontaisesti tavanomaista suuremmista metalli- ja arseenipitoisuuksista maaperässä ja vesissä voidaan hyödyntää myös kaavoituksessa.
