Mikkolan navettakalleriassa on avoinna elokuun loppuun asti Vieraat-näyttely, joka liittyy Koneen Säätiön rahoittamaan, Helsingin yliopiston tutkimushankkeeseen Vieraspedot luonnossamme: vuorovaikutukset luontaisten lajien ja ihmisten kanssa. Näyttelyssä on esillä Muodonmuutoksia ry:n kuvataiteilijoiden Heli Mäkisen ja Tiina Poutasen teoksia, jotka syntyivät yhteistyössä hankkeen tutkijoiden kanssa. Hanketta vetää metsätieteiden osaston apurahatutkija Sari Holopainen.
Hankkeessa tutkittiin muun muassa supikoiran ja ketun mahdollisia vaikutuksia Nuuksion metsojen ja muiden metsäkanalintujen pesintään ja kantoihin. Taiteilijat olivat mukana Nuuksiossa toteutettavilla keinopesäkäynneillä. Keinopesiin asetettiin fasaaninmunia sekä ”hajuposteja” eli hopeaketun rauhastuoksuun kastettuja tikkuja houkuttelemaan petoeläimiä.
Montaa eri tekniikkaa yhdistelevät teokset kertovat Poutasen osalta pitkälti matkoista pesäkäynneille.
– Kun ajoin useita kertoja Tampereelta aikaisin aamulla Nuuksioon, näin supikoiria paljon raatoina tien varsilla. Suomalaisille yleisin supikoirakohtaaminen onkin se, että näkee yliajetun supikoiran. Halusin tehdä matkan siitä, missä yhteyksissä itse kohtaan esimerkiksi supikoiran. Usein supikoira on autoilun uhri, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että niitä on paljon, Poutanen kertoo.
Asenteiden herättelyä taiteen avulla
Tutkimushankkeessa todettiin, että Nuuksion alueella supikoira ei vaikuttanut metsojen vähenemiseen. Sorsalintujen suhteen supikoira on kuitenkin tuhoisa eläin.
– Tutkimuksen etu on, että siinä ei mennä henkilökohtainen kanta edellä, Poutanen toteaa.
Mäkinen ja Poutanen kävivät projektin aikana läpi riistakameroilla kerättyä tutkimusaineistoa ja sen analyyseja. He myös keskustelivat tutkijoiden kanssa ja perehtyivät vieraslajien ympärillä käytyyn tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Monimutkainen aihe avaa mahdollisuuden tieteen ja taiteen vuoropuhelulle: taiteen keinoin voidaan herätellä ihmisten asenteita, joita voi olla muutoin vaikea käsitellä tieteessä.
Poutanen kertoo, että hänen henkilökohtaiset ajatuksensa aihepiirin tiimoilla muuttuivat jonkin verran.
– Ehkä minusta tuli projektin aikana vielä enemmän ”toisaalta-toisaalta”-ihminen. Olen joutunut paljon perustelemaan, miksi olen mukana näyttelyssä, jossa supikoirasta tehdään pahis.
Monenlaiset tunnereaktiot toivottuja
Poutanen sanoo, että hänen eläinrakkautensa vaikuttaa paljon hänen näkemyksiinsä.
– Esimerkiksi käsite ”vieraslaji” on minusta hassu. Enkä minä hyttystä tapa, pidän ötököistä ja minulle on vaikeaa tehdä rajanvetoa siinä, mikä eläin on kiva ja mikä ei. Sitä rajanvetoa kuitenkin joutuu tekemään.
Poutasen on vaikea tunteellisella tasolla ymmärtää esimerkiksi huvimetsästystä, mutta tässäkin asiassa pätee ”toisaalta-toisaalta”-asetelma.
– Sitten taas näen kissojeni kautta sen, että huvimetsästys on niiden lempilaji. Mielestäni myös ruokahuollon vuoksi metsästys on parempi vaihtoehto kuin isot tuotantotilat, joissa eläimellä ei ole mitään arvoa ennen sen kuolemaa, Poutanen sanoo.
Poutanen tahtoo tarkastella kriittisesti myös omia näkemyksiään projektin aihepiiriin liittyen.
– Minusta on kiinnostavaa tarkkailla, miten oma näkemys muuttuu ja miten tutkimustulokset vaikuttavat siihen. Pakko myöntää, että olin helpottunut, kun keinopesät Nuuksiossa olivat ehjiä, eikä niissä näkynyt natustelevia supikoiria. Toisaalta taas nyt minun on esimerkiksi aiempaa helpompi ymmärtää vaikkapa metsästäjän näkökulmaa.
Poutanen toivoo, että katsojissa heräisi monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita.
– Jos huumorinpilkahduksen onnistuu löytämään, se on toivottua.
