Tämän kesän näyttelyyn Kuhmalahden Taidepappilaan töitään esille tuonut Virve Lilja syntyi Helsingissä vuonna 1968. Tulevan uran pohjaa rakennettiin kuvataidelukiossa Helsingissä ja Kankaanpään taidekoulussa.
1. Mitä voisit kuvitella tekeväsi, jos et olisi kuvataiteilija? Olen välillä miettinyt, olisinko tyytyväinen, jos hoitaisin vain puutarhaa. Voisin kuvitella olevani jonkin sortin tutkija tai kirjailija, mutta tuskin mistään muusta kuin kuvan tekemisestä saisin kuitenkaan sellaisia kiksejä kuin nyt.
Lilja on uransa aikana hakenut ja saanut apurahoja ja stipendejä. Teosten myynnistä on kertynyt tuloja.
2. Millaista on taloudellisesti työskennellä taiteilijana, kun säännölliset tulot puuttuvat? Vaati melkoista paineensietokykyä ja uskoa tulevaan, jotta voi heittäytyä täysin kuvataiteilijaksi. Silloinkin kun tilille tupsahtaa isompi myynti, ei voi ruveta törsäilemään, koska seuraavaa ”palkkapäivää” ei yleensä ole tiedossa. Poikkeuksen edelliseen tekee pitkä apuraha, joka tuo kummasti työrauhaa ja tyyneyttä.
Taiteen tekemisen prosessi on Virve Liljalle tärkeä. Prosessin aikana hän pyrkii järjestämään mieltään askarruttavia kysymyksiä itselleen sopivampaan muotoon.
3. Millaiset asiat pyörivät mielessä nyt? Kyllähän ekologiset uhkat ja luontokato on suurin aihealue, joka mielessä pyörii. Lisäksi varsin henkilökohtaiset aiheet, ikääntyminen ja sukupolvien jatkuminen vaativat huomiotani.
Lilja kuvaa mielellään ihmistä, joka esiintyy teoksissa pelkkänä jälkenä tai enemmän esittävänä hahmona.
4. Mistä aiheet löytyvät? Kuvista, perhepiiristä, ihmisjoukosta? Osa töistäni on varsin abstrakteja. Kun teokseen ilmestyy ihminen, saatan ottaa mallia lähipiiristäni. Impulsiivisena tekijänä nappaan kuvia myös netistä tai lehdistä – mitä nyt vaan on nopeasti saatavilla. Myös itseäni käytän paljon edellä mainitusta syystä.
Virve Liljan tuotannon skaala on laaja minikokoisesta grafiikasta monumentaalista kokoa oleviin teoksiin. Yksi julkisista teoksista on sijoitettu Pitkäjärven koulun ruokasalin seinälle. Kädellinen-teos on valmistunut yhdessä Ilkka Virtasen kanssa.
5. Mitä kädet sinun mielestäsi symboloivat? Etsimme mieheni Ilkan kanssa Pitkäjärven teoksen käsien asentoa pitkään. Halusimme käsien olevan monitulkinnaiset. Minulle itselleni kädet ovat suojelevat.
6. Ketkä ovat taiteilijoina esikuviasi? Ensimmäisiä taiteilijoita, jotka vetivät puoleensa ja vaikuttivat osaltaan kuvataiteen pariin etsiytymistä, olivat muun muassa Outi Heiskanen, Ulla Rantanen, Marika Mäkelä ja Hannu Väisänen. Myöhemmin tuli mukaan monia muita, esimerkiksi Kiki Smith, joka vaihtaa välineestä ja tekniikasta toiseen varsin sulavasti – juuri kuin itsekin haluan työskennellä.
Virve Lilja asuu Kangasalla ja työskentelee Tampereella.
7. Miten maantieteellinen etäisyys kodin ja verstaan välillä auttaa erottamaan työn ja vapaa-ajan? Taiteilijalla, ainakin minulla, työ- ja vapaa-aika sekoittuvat täysin. Ehkä kuitenkin on parempi, että on pieni siirtymä työhuoneelle ja että varsinainen fyysinen teosten työstö ei tapahdu pihapiirissä – muuten olisin vieläkin vahvemmin koko ajan ”töissä”.
8. Missä taidenäyttelyssä kävit viimeksi ja miksi? Sunnuntaina 31.7 Finlayson art area. Elokuun ensimmäisellä viikolla maanantaina ripustin oman näyttelyni Tampereelle Tukkateekin pieneen taidegalleriaan. Tiistaina kävin Mäntän kuvataideviikoilla, Göstassa ja Galleria Halmetojalla katsomassa Tuula Lehtisen näyttelyn. Keskiviikkona Jyväskylän taidemuseolla Kuntsin kokoelmat ja Purnun kesänäyttely. Näyttelyissä käyminen on sekä harrastus että ammatin harjoittamista.
9. Miten rohkaisisit kuvataiteilijoiksi aikovia nuoria? Jos on intohimoa kuvantekemiseen, niin kannattaa hakeutua koulutukseen. Valmistumisen jälkeen ahkeraa työntekoa ja kuvataidekentällä toimimista. Toimeentuloa helpottaa varsinkin alussa, jos on rinnalla jokin sivutyö, kuten esimerkiksi opettaminen.
10. Taiteelle omistautuneesta ihmisestä saatetaan sanoa, että hän on sellainen taiteellinen sielu. Millainen taiteellinen sielu Virve Lilja on? Taiteellinen sielu? Joskus nuorena, kun äiti moitti kaaosta huoneessani ja kehotti siivoamaan, sanoin: ”Et sä ymmärrä, että mä oon Taiteilijasielu? Siihen loppui patistelu, vaikka vitsillä vaan heitin.”
