Eipä taida missään enää olla sitä ”lintukotoa”, johon eivät maailman tuulet yltäisi sekä hyvässä, että pahassa. Satuin eräänä iltana yhdessä meidän sydänhämäläisistä kylistämme kohdalle, jossa muutama nuori poltteli huumesätkää. He olivat arviolta yläasteikäisiä. En jäänyt kyttäämään, mutta muista syistä ehdin nähdä pienoisen episodin.
Meteliä toki oli ja muuta heilumista. Jossain vaiheessa yksi nuori voimainsa tunnossa potkaisi näyttävästi roskapöntön kumoon ja erinäiset jätteet levisivät pitkin maita. Hetken päästä sotkun kohdalle sattui kaksi taaperoa pikkuriikkisillä pyörillään. Toinen heistä huomasi onnettoman roskiksen ja toimitti tomerasti perässä tulevalle aikuiselle, että: ”Roskapönttö on nurin. Roskat pitää kerätä”. Aikuisen reaktio ei suinkaan ollut, että hyi likaisia, älä koske, vaan, että tehdäänpä niin. Yhdessä he nostivat pöntön pystyyn ja keräsivät roskat takaisin aikuisen opastaessa miehenalkua, miten kannattaa mihinkin tarttua, ettei vallan likaa itseään. Se oli kaunista katseltavaa.
Väkisinkin jäin miettimään, mikä olisi paras tapa toimia tällaisten asioiden suhteen. Enkä tarkoita nyt kaadettua roskista. Ehdottomasti jokaisen aikuisen pitäisi ottaa vastuuta nuorista, jos se fiksusti on jossain tilanteessa mahdollista. Hyihyttely ja tiedon lateleminen ei toimi, sen kai jokainen tietää, jos mitään muistijälkeä on omasta nuoruudesta jäänyt.
Huumeasiaa on varmasti meidänkin kylillämme jo monissa yhteyksissä mietitty ja monenlaista yritetty. Eihän sitä kokonaan voida ratkaista, ei maailmanlaajuisesti eikä pienissäkään ympyröissä. Tuotannon ja myynnin mega-bisnes jyrää ja kannabiksen kasvattaminen onnistuu omatoimisestikin. Jokainen pysyvästä koukkuun joutumisesta pelastunut nuori on kuitenkin ponnistelun ja paljon enemmänkin arvoinen.
Olisiko mahdollista soveltaa jotain yhteisöllisen vastuunoton ja puuttumisen mallia myös tähän? Näiden toimintamallien käytölle on meillä hyvä pohja, kylämmehän loistavat yhteisöllisessä tekemisessä monen muun asian hyväksi. Lisäksi pienessä paikassa tiedetään ihmiset ja verkostot, kokonaisuus ei ole liian suuri. On paremmin mahdollisuuksia varhaiseen puuttumiseen, siis myös onnistumisiin.
Tällaisten hankkeen toteutus pitäisi tietenkin tehdä ehdottoman organisoidusti ja tietoon perustuen. Tarvittaisiin projekti, jossa olisi vetäjänä, koordinoijana ja kouluttajana alan ammattilainen, jolla on kyky lähestyä sekä nuoria että aikuisia, ja tietysti vahva osaaminen huume- ja nuorisotyössä. Kun luotaisiin yhteisön malli ja käytännöt, jotka joukolla sovittaisiin ja opeteltaisiin, olisi meillä yksittäisilläkin aikuisilla paremmin uskallusta ja viisautta toimia vastaantulevissa tilanteissa. Aihe on sellainen, että rahoitusta varmasti saisi. Etsivään nuorisotyöhönhän tuli juuri avustus myös meidän kuntiimme. Sen käyttö on varmasti jo suunniteltu, mutta heitän ajatukseni vapaasti tartuttaviksi.
Toiveissa on tulevaisuus, jossa vastuuta ottaisivat oikealla tavalla, entistä useampi nuori ja aikuinen, myös minä. Eli kuljetaan vaan roskiksia nostelevan taaperon jalanjäljissä ja hänen asenteellaan.
