76-vuotias ei ole vielä vanha. 76-vuotias jaksaa kertoa hauskoja juttuja, nauraa hyvässä seurassa ja ihmetellä yhdessä maailmanmenoa. Pälkäneen yhteiskoulun 75+1 -juhlassa Nuijan talossa nähtiin lauantaina 3.syyskuuta tätä kaikkea, kun noin 150 muistelijaa saapui juhlimaan vanhaa opinahjoaan.
Yhteiskoulun piti juhlia 75-vuotispäiviään jo vuosi sitten, mutta korona laittoi kapuloita rattaisiin. Niinpä, kun juhlat vietettiin nyt vuoden myöhässä, yllätys olikin melkoinen, kun niin moni oli kuullut kutsun.
– Meillä oli varattu tuoleja 150:lle ja siltä näyttää, että kaikki paikat ovat kutakuinkin täynnä, Terttu Tuominen Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion kilta ry:stä iloitsi.
Aamuhartaus ja koulumuistoja
Kilta järjesti juhlan yhdessä koulun ja kunnan kanssa. Varsinaisessa ohjelmaosuudessa nähtiin ja kuultiin aamuhartaus, hiljainen hetki edesmenneiden muistolle, Lasisydän-yhtyeen-musiikkia ja entisten opettajien merkkipäiväonnitteluja.
Juhlassa kuultiin myös viiden entisen oppilaan omia koulumuistoja. Niitä kertoivat 1950-luvulla koulua käynyt Jaakko Sjöstedt, 1960-luvulla opiskelleet Simo Kaukonen ja Matti Heikkilä, 1980-luvulla koulua käynyt Hanna Al-Saed ja 2000-luvulla ahkeroinut Pyry Vaismaa.
”Aika kilttejä oppilaita”
Pälkäneen yhteiskoulussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemia opettanut Erkki Hylli ehti olla talossa liki 50 vuotta.
– Olin ensiksi kahdeksan vuotta oppilaana ja sitten nelisenkymmentä vuotta opettajana ja rehtorina. Jäin eläkkeelle vuonna 2004, muisteli Hylli.
Hän sanoi, että noista vuosista jäi mieleen pelkästään hauskoja muistoja.
– Oli onni olla maaseutukunnassa opettaja ja rehtori. Oppilaat olivat enimmäkseen aika kilttiä porukkaa, ei ollut suukopua eikä mitään ihmeellistä. Jos saisin valita ammattini uudelleen, olisin todennäköisesti taas opettaja, hän totesi.
Hyvä henki jäi mieleen
Koulun entinen oppilas, eläkkeellä oleva uskonnonlehtori Irma Lehtonen muisteli kouluvuosien olleen leppoisia. Irma Lehtonen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1956. Hänen äitinsä lehtori Irma Tiililä oli yhteiskoulun alkuvaiheen voimahahmoja, ja ensimmäinen, joka hoiti rehtorin tehtäviä.
– Itse muistelen olleeni hyvin huoleton oppilas, kunnes vasta lukion toisella luokalla aloin kunnolla opiskella. Siihen asti nautin vain siitä kaikesta. Koulussa oli hyvä henki niin oppilaiden kuin opettajien kesken, hän muisteli.
Kohtalokas kortinpeluu
Serkukset Kirsti Fekete ja Tarja Lääkäri pääsivät ylioppilaiksi perättäisinä vuosina 1969 ja 1970. Muistot kouluvuosilta olivat molemmilla hyviä, jopa sekin, kun Tarja joutui 11-vuotiaana puuronkeittoon rangaistukseksi kortinpeluusta.
– Oltiin retkellä ja pelasin korttia poikien kanssa teltassa. Kun muut lähtivät linturetkelle, minä jäin rangaistukseksi tekemään puuroa koko porukalle. Ei siitä kyllä mitään hyvää tullut, nauroi Tarja Lääkäri nyt muistojaan.
Ja mitä tuli vilkkaasta Tarjasta aikuisena? No, opettaja tietenkin.
