Nimimerkkikirjoittaja on huolissaan Kukkian pinnankorkeudesta ja rehevöitymisestä. Tietoa tutkimustuloksista, järven tilasta ja sen hyväksi tehtävästä työstä on koottu Pälkäneen vesiensuojeluhanke Suvin nettisivuille osoitteessa www.aitosuvi.fi.
Kukkian pinta on talvella keskimäärin puolisen metriä alempana kuin toukokuun puolivälin tulvahuipun aikaan. Voimakkaiden kevättulvien vuoksi pinnankorkeuden vaihtelu on tänä vuonna poikkeuksellisen raju, noin 70 senttimetriä. Pinnankorkeus ei ole puhuttanut edellisvuosien tapaan, koska vesi oli kesän lomakauden ajan 20–30 senttimetriä keskimääräistä korkeammalla. Vasta syyskuun puolivälissä aletaan olla keskiarvolukemissa.
Kun pinta laskee matalalle loppukesästä, matalien lahtien rantaviiva karkaa kauas, laiturit makaavat pohjassa ja potkurit kolhiintuvat kiviin. Siksi Kukkialla on toivottu, että alapinnan korkeutta voitaisiin nostaa. Epäonnistuneen kunnostuksen jälkeen liian syväksi jäänyt Kukkianvirta vetää liian hyvin, eikä pidättele vettä, kun pinta on alhaalla. Kukkian suojeluyhdistys on teettänyt asiantuntijalla kunnostussuunnitelman, jolla alinta vedenkorkeutta saataisiin nostettua muuttamatta keskivedenkorkeutta. Toimenpiteen lupahakemuksen tekeminen on vireillä.
Loppukesän pinnanlasku ei johdu ainoastaan lähtevästä, vaan myös tulevasta vedestä. Kukkia saa vetensä kirkasvetisestä Kuohijärvestä ja ympäröivältä valuma-alueelta. Ojitetut metsät ja suot eivät pidättele sulamisvesiä entiseen tapaan, vaan ne holahtavat nopeasti järveen. Ojitus on aikaistanut ja voimistanut kevättulvia. Kun pinta nousee keväällä kuukauden aiemmin huippuunsa, vettä riittää vähemmän loppukesäksi.
Maasto ei mahdollista vesien patoamista, mutta veden määrän ja laadun kannalta olisi tärkeää, ettei umpeen kasvavia soiden ojia avattaisi uudelleen. Ojitetuista soista harva kasvaa metsää toivotulla tavalla, mutta niistä on huuhtoutunut järviin vettä tummentavaa humusta.
Pälkäneen järvien tilaa seurataan tarkasti. Vuosikymmenten aikana parista sadasta havaintopisteestä on otettu kymmeniä tuhansia vesinäytteitä. Asiantuntija pystyy niiden perusteella kertomaan, millaista muutosta eri järvissä on havaittavissa. Suvi-hankkeen tilaamat järvilausunnot löytyvät osoitteesta www.aitosuvi.fi/vesientila.
Kukkian vedenlaadussa ei ole 1960-luvun jälkeen tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ongelmana on kirkasvetisen järven nuhraantuminen. 50 vuotta sitten näkösyvyys oli talviaikaan parhaimmillaan lähes kymmenen metriä, nyt enää reilut kaksi metriä.
Kukkia on Natura-järvi, ja siksi sen tilaa seurataan erityisen tarkasti. Vesinäytteiden lisäksi järvellä tehdään säännöllisesti muun muassa kasvikartoitus, lintulaskenta ja koekalastus.
Kasvi- ja lintukanta tunnetaan erityisen hyvin. Edesmennyt Pentti Linkola teki lintulaskentoja vuosikymmenten ajan ja Anu Murto on jatkanut hänen työtään. Myös Kukkian kesäasukas, Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala on tutkinut vesilintukantaa. Padankosken kesäasukas Tuomo Kuitunen on tehnyt laajan kasvikartoituksen. Kasvi- ja lintukannat kertovat muutoksesta ennen kaikkea matalilla, umpeen kasvavilla lahdilla.
Tuoreimmassa koekalastuksessa Kukkian saaliit puolitoistakertaistuivat. Kalaa nousi monta kertaa enemmän kuin karusta järvestä pitäisi, ja siksi kalaston ekologinen tila laski välttäväksi. Koekalastuksen tulokset vaikuttavat, kun arvioidaan Kukkian ekologista tilaa kokonaisuudessaan. Toistaiseksi se on pysynyt hyvänä, joten järven eliöstö kestää järveen tulevan ravinnekuormituksen.
Suvi-hanke on paitsi koonnut tutkimustietoa Kukkiasta, myös teettänyt lisätutkimuksia. Suomen ympäristökeskuksen LLR-mallinnuksen ja paleolimnologisen tutkimuksen mukaan Kukkian tilassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, eikä sitä uhkaa rehevöityminen.
Huolta Kukkian tilasta lisäävät jokakesäiset sinilevähavainnot. Sinilevän kanssa on opittava elämään, sillä sitä tulee esiintymään jatkossakin. Syanobakteeri tarvitsee kasvaakseen lämpöä, valoa ja ravinteita. Niitä se hankkii laskeutumalla kaasurakkulan avulla otollisiin olosuhteisiin. Kirkasvetisessä järvessä valoa riittää syvälle, ja siksi sinilevä pystyy hyödyntämään pohjaan vajonneita ravinteita.
Kunnassa tai ely-keskuksessa ei ole päivystävää vesienkunnostajaa, joka rientää apuun, kun sinilevä tai vieraslajit valtaavat kotirannan. Vesi on yhteistä, ja sitä hoidetaan yhdessä. Siksi Kukkialle on perustettu suojeluyhdistys. Kukkian hyväksi voi toimia myös liittymällä Aito Suvi kannatusyhdistykseen, joka hankkii varoja ravinnevalumia vähentäviin kunnostustoimiin. Syksyn aikana järjestetään myös Kotiranta kuntoon -etäkurssi, jossa asiantuntijat kertovat, miten järvien rehevöityminen ja nuhraantuminen voidaan pysäyttää.
Tommi Liljedahl
