Edellinen joukkue SB Vantaa. Niin vain Teemu Jokinen päätyi silti viime kaudelle SB Lujan paitaan – pälkäneläisjoukkueen, joka harjoittelee vaivaisen puolentoista tunnin päässä Jokisen nykyisestä asuinpaikasta pääkaupunkiseudulta.
– Oli aikoinaan puhetta, että joskus vielä palaan kotiin. Se aika tuli viime kaudella – ja sain puhuttua vielä pari kaveriakin mukaan, Jokinen taustoittaa.
Pääkaupunkiseudulta mukaan tarttuivat Henri Åhman ja Jukka Kaunisto. Sahalahtelaislähtöiselle Åhmanille Luja oli entuudestaan tuttu, mutta Kaunisto teki ratkaisunsa Jokisen myyntipuheen perusteella. Autokauppiaana päivätyötään uurastavan Jokisen lupauksissa oli selvästi katetta, sillä viime kauden jälkeen sekä Kaunisto että Åhman halusivat jatkaa Lujan väreissä, ja niinpä kolmikko reissaa yhdessä Lujan treeneihin myös alkavalla kaudella.
– Kyllä tuon jengin takia kannattaa ajaa tuollainen matka, Jokinen kehaisee.
Hän kantaa tällä kaudella käsivarressaan kapteeninnauhaa, joka siirtyi eteenpäin pitkään kipparina palvelleelta Jussi Vilkiltä.
Jääkiekko jäi, säbä tuli
Jokinen pelasi nuorena niin jääkiekkoa kuin jalkapalloakin, ja salibandy tuli siinä sivussa tutuksi sählykerhossa Luopioisissa. Jääkiekko pysyi ykkösjuttuna noin 14 ikävuoteen asti, mutta niihin aikoihin kiinnostus lätkään alkoi hiipua.
Oriveden Fortuna vaihtuikin Lujan sählyporukkaan, josta tie vei 2000-luvun alkuvuosina Gunnersiin, tamperelaisia vastaan pelatun harjoitusottelun jälkimainingeissa. Junioreiden SM-sarjaa Jokinen pelasi eri ikäluokissa KooVeessä, kunnes armeija-ajan jälkeen suuntasi Vantaalle tulevan puolisonsa perässä.
– Salibandy on tuonut tosi paljon ystäviä, pääkaupunkiseudullakin melkeinpä kaikki kaverit ovat tulleet elämään sen kautta. Ei siinä kiehdo pelkästään se peli, vaan kaikki muukin, myös koppielämä, Jokinen sanoo.
Hänen omat vahvuutensa liittyvät – Lujaan sopivasti – vahvaan ja nöyrään kahden suunnan pelaamiseen ja kaksinkamppailujen vääntämiseen voitoksi.
– En ole niinkään mikään maalintekijä, hän vähättelee.
Liekö sitten kyse kovemmilla sarjatasoilla hankitusta kokemuksesta, mutta viime kauden päätteeksi, viimeisessä ottelussa, Jokinen heilutti vastustajan maaliverkkoa kahdesti. Samoin teki Kaunisto, ja pääkaupunkiseutulaistrion kolmas jäsen Åhman syötti kolme osumaa.
Paikallista ja cup-huumaa
Alkavalle kaudelle Luja aikoo lähteä voittamaan otteluita, ei selviytymään.
– Minimitavoite on vakiinnuttaa paikka kakkosdivisioonassa. Olemme nöyrästi puolustuspäässä pelaava joukkue, jolla on silti tuloksentekijöitä hyökkäyspäässä. Emme halua olla pelkkä vastaiskujoukkue vaan myös pitää palloa, Jokinen summaa.
Uskoa menestymismahdollisuuksiin antoi viimeviikonloppuinen Suomen cupin turnaus, jossa ”paikallisvastustaja” KU-68 kaatui selvästi ja liigajoukkueitakin viime aikoina haastanut Panthers sai Lujasta kunnon vastuksen.
– Jossiteltavaa Panthersia vastaan jäi, sen verran tuhlailimme maalipaikkoja. Jokainen cup-peli on kuitenkin meillä ollut parempi kuin edellinen.
Nousujohteisen käyrän pitääkin jatkua, jos Luja mielii syyskuun lopulla vielä edetä cupissa. Seuraava vastustaja on kotikentällään odottava Pirkkalan Pirkat. Sitä ennen sarjakautta on kakkosdivarissa ehditty availla mahdollisesti jo kahden kotiottelun verran. Avauksessa vastaan asettuu Kalvolan Keihäs 16.9., ja pitkästä aikaa nähtävä sarjaottelu KU-68:n kanssa on edessä 23. syyskuuta.
