Eräänä päivänä käveltiin ”tyttöjen” kanssa Luopioisten Rajalantietä. Oltiin uimarannan kohdalla, kun yksi meistä ihmetteli vieressä olevaa pitkulaista tyhjää tonttia. Kummallista, ettei siihen ole rakennettu paria omakotitaloa tai vaikka rivitaloa. Hienolla paikalla, saunasta voisi juosta järveen melkein kuin kesämökillä. Venelaiturikin voisi olla noin kivenheiton päässä.
Pähkäiltiin asiaa yhdessä. Yksi meistä sanoi kuulleensa sellaista, että tuo ainakin sadan metrin mittainen vihreä peltoalue olisi aikoinaan kaavoitettu tielinjaksi takana olevalle uudelle rivitalolle. Ehkä oli tuolloin 1970-luvulla hyvä suunnitelma, mutta myöhemmin jatkettiin päätietä rannan ohi, eikä sillä pellolla aloitettu tietöitä. Vaan minkähän vuoksi sitä ei ole sitten myöhemmin pantu tonttimyyntiin? Eivät tyhmät mummot asiaa ymmärtäneet.
Viidenkymmenen viime vuoden aikana on yhdestä jos toisestakin Sydän-Hämeen kirkonkylästä tullut taajamia. Kangasalasta vallan kaupunki. Sahalahden ja Kuhmalahden muuttumisesta ei mummolla ole kovin paljon muistikuvia, mutta Pälkäneen ja Kangasalan kohdalta on jonkin verran.
Yleinen linja lienee ollut, että asutus keskittyy taajamiin, kun väki vanhenee ja haluaa palvelujen lähelle. Sivummalla olevissa kylissä ei aina ole entisten elinkeinojen antamia töitä. Linja-autoyhteydet ovat vähäiset, ja vanheneva väki on lopettanut yksityisautoilunsa. Yli viisikymmentä vuotta sitten rakennettiin Luopioisten kirkonkylään ensimmäinen kerrostalo, joka sitten jäikin ainoaksi laatuaan. Mutta rivitaloja on tehty tasaiseen tahtiin. Nykyään niitä on kait monta kymmentä.
Kun maalla ovat tontit edullisia, rakennetaan omakotitaloja. Uusia sellaisia onkin tähän kotitaajamaamme ilmestynyt tuollaiset sata kappaletta. Uutena keksintönä olivat Niementien varren pikkuruiset sinkkutalot, joilla on kysyntää ollut. Aika on muuttunut. Kun aiemmin joku teki itselleen oman talon, ei paljon alle sataneliöisiä usein edes harkittu.
Hyvä puoli tässä omakotitalojen lisääntymisessä on ollut, että väkeä on muuttanut muualta. Kun keski-ikä on vanhemmalla perusväestöllä ollut korkea ja lopullinen ”poismuutto” surullisen yleistä, uusien muuttajien nuoremmuus on tuntunut toivorikkaalta. Saattaa tulla kuntaan joskus peruskoululaisia ja jopa päiväkoti-ikäisiä. Ja ulkomaalaisia on taajamaan tullut kohtuullisin määrin. Ainakin Puolasta. Heissä on osa nuoria, jotka voivat perustaa Suomessa perheen ja tarvita isojakin asuintiloja.
Kun me tytöt yhdessä pohdimme sitä rakentamatta jäänyttä upeaa tonttia, todettiin, ettemme me kovin hyvin tunne Suomen lain mukaisia sääntöjä. Niin kuin tuota kaavoitusta. Saattaahan olla, että jos viisikymmentä vuotta sitten on määrätty kyseinen tontti tiealueeksi, niin ei sitä myöhemmin voi sitten muuttaa asuntotontiksi, vaikka hinkua olisi ja aika olisi isostikin muuttunut.
Mymmeli
