Kummitustalo. Se Elina ja Tomi Huhtalalle tuli mieleen viime keväänä, kun he kävivät katsomassa vanhaa hirsitaloa Pälkäneen ja Kangasalan rajalla ensimmäistä kertaa. Vuonna 1870 rakennettu talo hurmasi heidät kuitenkin välittömästi: noin 220 neliötä alakerrassa ja noin 80 yläkerrassa, kaksi eteistä ja kaksi kuistia, seitsemän takkaa, joista kuusi alakerrassa, talousrakennuksia pihapiirissä viisi ja tontin koko yhteensä noin kolme hehtaaria.
– Tomi huomasi talon myynnissä Torissa ja se tuntui heti meille sopivalta. Näin vanhassa hirsitalossa on aivan oma tunnelmansa, rauhansa ja kodikkuutensa. Asuimme tätä ennen Lempäälässä rintamamiestalossa, joka ei sekään ollut ihan uusi. Siellä ei kuitenkaan ollut samanlaista tunnelmaa – eikä talo myöskään narissut tarpeeksi, Elina Huhtala nauraa.
Perhe muutti Lahdentien läheisyydessä sijaitsevaan taloonsa viikko ennen juhannusta.
– Me saadaan omat huoneet. Niihin tulee vaatekaapit ja lelukaapit, perheen pojat, 6-vuotias Veeti ja 5-vuotias Peetu kertovat.
Ensin katto ja keittiö, seuraavaksi makuuhuoneet
Laaja remontti alkoi hirsitalossa heti muuton jälkeen. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi hieman jo vuotanut katto, joka ensin putsattiin ja sitten vaihdettiin rikkinäiset kattotiilet uusiin. Sen jälkeen aluskatteeseen uusittiin lahonneita päreitä.
– Katto tullaan vielä joskus tekemään uusiksi, mutta sen aika on vasta tulevaisuudessa. Täysin selkeää ei ole vielä sekään, vaihdammeko tilalle peltikaton vai mennäänkö vanhalla. Haluamme remontissa kuitenkin säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa, Elina Huhtala lisää.
Katon jälkeen siirryttiin keittiöön, joka on nyt laitettu kuntoon lattiasta kattoon. Syyskuun lopussa sinne saatiin asennettua sähköt ja keittiökoneet.
– Muuton jälkeen olemme syöneet pääasiassa mikroruokia ja käyneet Aapiskukossa syömässä. Nyt helpottaa paljon, kun saadaan keittiö taas käyttöön, Elina sanoo.
Remontti etenee seuraavaksi makuuhuoneisiin. Tähän asti perheen tukikohtana on toiminut alakerran iso pirtti, joka on toimittanut sekä keittiön, makuuhuoneen että olohuoneen virkaa. Pojille on tehty lisäksi leikkitilaa toiseen tulevista lastenhuoneista.
Remonttia on tehty omin voimin lukuun ottamatta niitä kohteita, joiden hoitaminen vaatii ammattilaista. Elina Huhtala on koulutukseltaan rakennustekniikan insinööri, mikä antaa hyvät pohjat remontin toteuttamiselle.
– Siltikin täytyy hakea paljon tietoa ja ottaa asioista selvää. Koulutuksesta on se etu, että tiedän lähtökohtaisesti melko hyvin, mistä tietoa kannattaa lähteä hakemaan. Tomi taas taitaa koneiden korjauksen ja harrastaa vanhoja autoja, joten kaikenlaiset koneet ovat hänelle tuttuja.
Remonttiin on otettu se asenne, että aina tulee vastaan jotain yllättävää, ja yllätyksiin pitää varautua. Keittiössä tämä yllätys oli se, että siellä tapahtunut vesivahinko oli laajempi kuin alkuun tiedettiin.
Täysin uutta asuinseutua
Isossa talossa on paljon tilaa. Sille on kuitenkin tilausta: Tomin soittimille ja musiikkivälineille on nyt oma huone, samoin Elinan ompelukoneelle, saumurille ja kankaille on nyt mahdollista varata kokonaan oma tilansa. On luksusta, kun harrastusvälineitä ei tarvitse enää kerätä muiden tieltä pois, vaan ne saavat käytön jälkeen odottamaan taas seuraavaa käyttökertaa.
Elina Huhtala on innokas sisustaja ja tuunaaja. Sormet jo syyhyävät päästä toteuttamaan remontin jälkeen enemmän myös sisustusjuttuja.
Arki remontin keskellä kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa ei aina ole pelkkää hymyä, mutta sopu sijaa antaa.
– Joskus täytyy laskea huolellisesti yhdestä kymmeneen, jotta hermot pysyvät kasassa. On myös tärkeää, että meillä on muutakin ohjelmaa kuin remppa: välillä pitää päästä ajattelemaan ja tekemään jotain muutakin, Elina miettii.
Uusi asuinseutu Kangasalan puolella aivan Pälkäneen ja Kangasalan rajalla on Huhtaloilla entuudestaan täysin vierasta aluetta. Pojat käyvät eskarissa ja päiväkodissa Huutijärvellä. Isoja eroja Lempäälän palveluihin verrattuna Huhtalat eivät toistaiseksi ole havainneet, ja kaikki perheelle tärkeä on hoitunut hyvin.
Uuden kotitalonsa historiaa Huhtalat ovat saaneet selvitettyä jo jonkin verran. Työssä on ollut apuna esimerkiksi ”Ohtolasta Tammerkoskelle” niminen kirja. Huhtaloiden asuttama tila on nimeltään Heikkilä, joka oli olemassa jo 1540-luvulla, jolloin se oli manttaalin ratsutila. Tilalla on vuosikymmenien saatossa viljelty maata, hoidettu metsää ja kasvatettu kotieläimiä.
Heikkilän tilalla asui 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa Henrik Liljeroos, aiemmalta nimeltään Henrik Heikkilä. Tehtailija Liljeroos rakennutti vuonna 1892 kesähuvilan Tampereelle nykyisen Varalan urheiluopiston maille kesähuvilan, jonka mäntyhirret tuotiin Varalan kylästä Kangasalta. Varala-nimen urheiluopisto sai perintönä juuri tämän kesähuvilan mukaan.
Talon kuntoon laittamiseen perhe on varannut runsaasti aikaa. Ensi kesänä on tiedossa julkisivumaalaus, jolloin ulkoverhous tulee saamaan ylleen todennäköisesti keltaisen maalin.
– Ei tällaisen talon kanssa tule kuitenkaan koskaan valmista. Kun yksi kierros on saatu tehtyä, alkaa olla aika aloittaa toinen kierros ensimmäisenä rempatuista kohdista, Elina arvelee.
