Kiireellisen hoidon palveluiden järjestämisestä on puhuttu viime aikoina julkisuudessa paljon ja näissä keskusteluissa vedotaan aina muun muassa hoitajien kiireeseen ja hoitohenkilökunnan saatavuuteen. Miten voidaan taata ihmisille oikea hoito oikeaan aikaan, jos hoitoon pääsy terveydenhuollossa voidaan evätä vain hoitohenkilökunnan kiireeseen vedoten?
Palveluiden järjestämisestä pitäisi oikeasti nostaa laajempi keskustelu aikaiseksi ja selvittää, miten asiat hoidetaan vieläkin isommassa mittakaavassa jatkossa kuin pelkästään yhden pienen kaupungin tai kuntayhtymän alueella. Jos asiat eivät ole mallillaan nyt, niin miten nuo voivat olla kunnossa 1.1.2023 kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa?
Toimin työni puolesta terveydenhuollon toimintojen parissa päivittäin ja nykyisen ammattini lisäksi minulla on sairaanhoitajan koulutus, joten näkökulmani ei ole vain palveluiden käyttöön perustuva ajattelumalli. Haluan kertoa tässä oman tarinani päivystyspalveluiden saatavuudesta, mutta muistutuksena ensin muutama asia, joiden pohjalta voidaan sitten peilata onnistumista.
Tässä hieman taustatietoa, jonka palveluiden järjestäjätahot varmasti hyvin tuntevatkin.
Valtioneuvoston asetuksessa säädetään kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä muun muassa seuraavasti. Kunnan tai kuntayhtymän on huolehdittava siitä, että terveydenhuoltolain (1326/2010) 50 §:ssä tarkoitettua kiireellistä hoitoa on saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina joko kiireettömän hoidon yhteydessä tai erillisessä päivystyksen toteuttamista varten suunnitellussa ympäri vuorokauden toimivassa päivystysyksikössä. Kiireellisen hoidon neuvonta on järjestettävä siten, että siihen on kaikkina vuorokauden aikoina varattu riittävästi koulutettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joilla on riittävä työkokemus. Päivystysyksikön vastaavan laillistetun lääkärin tai hänen antamiensa ohjeiden mukaan muun laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön on ohjattava potilas hoidettavaksi joko päivystysyksikössä, toisessa terveydenhuollon toimintayksikössä tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Ohjauksessa on otettava huomioon päivystysyksikössä noudatettavat kiireellisyysluokat ja arvioitava potilaan yksilöllinen hoidon tarve ja riski sairauden pahenemisesta tai vamman vaikeutumisesta. Hoitoon ohjaus voi tapahtua myös puhelimitse tai muulla vastaavalla tavalla. Potilas on otettava hoidettavaksi päivystysyksikössä, jos hänen terveydentilansa ja toimintakykynsä sekä sairauden tai vamman ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen hoitoa ei voi kiireellisyyden vuoksi siirtää seuraavaan päivään tai viikonlopun yli tai jos kiireellisen hoidon toteutuminen muualla on epävarmaa.
Kangasalan kaupungin kiirevastaanotosta ohjeistetaan muun muassa näin: terveyskeskuspäivystyksessä ja kiirevastaanotolla hoidetaan äkillisesti sairastuneita tai loukkaantuneita potilaita. Potilaat hoidetaan sairauden määrittämän kiireellisyyden mukaisessa järjestyksessä. Hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioi koulutuksen saanut vastaanottava hoitaja. Päivystyksen sulkeuduttua Kangasalan keskusterveysasemalla toimii Kangasalan ja Pälkäneen yhteistoiminta-alueen yhteinen kiirevastaanotto. Kiirevastaanotolla hoidetaan äkillisesti sairastuneita tai loukkaantuneita potilaita. Myös ennen kiirevastaanotolle lähtemistä suosittelemme soittamaan numeroon 03 5655 4025 hoidon tarpeen arvioimiseksi ja ensihoidon tilannearvion selvittämiseksi. Voit myös hakeutua suoraan kiirevastaanotolle, jossa hoidon tarve arvioidaan.
Tässä oma tapaukseni muutaman viikon takaa.
Olen 50-vuotias pälkäneläinen mies. Keskiviikkona 21.9. lähdin normaalisti aamulla töihin ja työmatkani päätepisteenä oli Espoossa sijaitseva toimistomme, johon olin sopinut tapaamisia. Aamulla päästyäni Espooseen nousin autosta ja huomasin, että vasemman jalan pohjetta hieman nipisteli. Aamupäivän aikana tuo pohje äityi pahemmaksi ja alkoi turvota. Ajeltuani iltapäivällä takaisin kotiin totesin, että pohje oli turvonnut entisestään ja kipu oli pahentunut. Olen sairastanut vuonna 2017 laskimotukoksen ja tunnistin oireet, joten tiesin että nyt on syytä hakeutua pikimmiten hoitoon. Yritin soittaa ensin Kangasalan päivystyksen numeroon, josta kukaan ei vastannut. Seuraavaksi soitin ohjeiden mukaisesti neuvontanumeroon 116117, ja kerroin sinne vaivani ja vähän taustoja. Minut ohjattiin hakeutumaan Kangasalan terveysaseman päivystykseen, koska Valkeakosken päivystykseen ei ole lupa mennä silloin kun Kangasalan päivystys on avoinna.
Ennen kotoa lähtöä koitin useamman kerran soittaa annettuun numeroon 03 5655 4025, jotta olisin saanut tietää, onko päivystyksessä kovasti ruuhkaa tai mikä siellä on yleinen tilanne. Puhelimessa vain vastaaja ilmoitti, että valitettavasti emme nyt ehdi vastaamaan puheluusi, soita myöhemmin uudelleen. Puolen tunnin odottelun jälkeen päätin kuitenkin lähteä päivystykseen katsomaan, jos pääsisin sinne vastaanotolle. Koko matkan koitin edelleen soittaa annettuun numeroon saamatta ketään ihmistä vastaamaan puheluuni. Pääsin perille Kangasalan terveyskeskukseen ja siellä oli hyvinkin rauhallinen tilanne. Pari henkilöä istuskeli odotusaulassa ja muita ei näkynyt missään. Harmikseni huomasin, että eihän päivystyksessä ollutkaan enää mitään palveluluukkua, vaan lappu, jossa kerrottiin, että päivystykseen saa tulla vain ajanvarauksella ja sama numero, johon olin jo pidemmän aikaa koittanut ottaa yhteyttä. Koitin aulassa edelleen soittaa numeroon ja kuuntelin vieressä, kuinka puhelin soi ilman että siihen kukaan oli vastaamassa. Erään hoitajan kulkiessa ohi koitin sanoa hänelle, että tarvitsin apua, mutta kaikki meni ohi kuin kuuroille korville olisi puhunut. Tovin siinä koitin soitella vielä ajanvarausta, mutta totesin lopulta, että apua ei ollut luvassa tästä osoitteesta.
Mielessä kävi mahdollisuus soittaa 112 hätänumeroon ja tilata ambulanssi terveyskeskuksen pihalle, mutta onko se oikea toimintamalli käyttää terveydenhuollon palveluita väärin ollessani jo terveydenhuollon päivystysyksiköksi määritellyssä toimipisteessä. Kuitenkaan vointini ei vielä tässä yhteydessä tuntunut niin kriittiseltä, että ambulanssia olisi pitänyt toimestani soitella. Tuskastuneena tilanteeseeni lähdin pois päivystyksestä ja avasin Pihlajalinnan lääkärikeskuksen ajanvarauksen. Onnekseni sieltä sain varattua itselleni vielä ilta-ajan. Ajelin Koskikeskukseen ja pääsin viimein lääkärin pakeille. Itse tekemäni alustava arvio vaivastani piti paikkansa, mutta paljon pahempana kuin olin kuvitellut. Alaraajan uä-tutkimuksessa minulla todettiin vasemmassa alaraajassa syvä laskimotukos, joka ylettyi nivuseen saakka. Siitä seurasikin pikainen ambulanssikyyti Acutaan, ja matkalla sinne vointini alkoi jo heiketä. Lopulta kaikkien kierroksien jälkeen minulla todettiin molemminpuolinen massiivinen keuhkoembolia, aiheuttaen vielä muun muassa sydämen kuorman kasvua.
Kaikki hoito oli mallikelpoista siitä hetkestä eteenpäin, kun pääsin terveydenhuollon asiakkaaksi Pihlajalinnan vastaanoton kautta. Acutassa oli valtava kiire ja härdelli mutta kyllä siellä jokainen sairas ihminen saa tarvitsemaansa apua, ja siitä eteenpäin kaikki saamani hoito olikin hyvää ja perusteellista.
Onnekseni itselläni oli mahdollisuus pitää omia puoliani ja pystyin hakeutumaan hoitoon yksityisen palvelun kautta. Mutta kovasti jäi mietityttämään ne henkilöt, jotka eivät välttämättä pysty tai osaa hakeutua toisia reittejä terveydenhuollon piiriin. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt odottelemaan seuraavaa arkipäivää ja sitä, että joku vastaisi puhelimeen, joka soi terveyskeskuksessa tyhjille seinille? Olisiko minut haettu jalat kylmänä mustalla autolla valkoisessa laatikossa seuraavana aamuna kotoa?
Miltei vastaavalla tavalla minulle kävi edellisellä kerralla Kangasalan vastaanotolla vuonna 2017, kun sairastuin ensimmäisen kerran keuhkoemboliaan. Silloin pääsin kyllä vastaanotolle asiakkaaksi mutta minut unohdettiin miltei 3,5 tunniksi aulaan niin ettei kukaan edes kysynyt mitään vointini perään ja sitten tulikin jo kiire.
Jotain pitäisi kyllä tehdä mutta mitä?
Tuntematon potilas
