Kekri on ollut vuoden suuri juhla, satovuoden päättäjäinen. Peltotyöt on saatu päätökseen ja eläimet on otettu talveksi navettaan. Nyt saatiin nauttia työn tuloksista. Kekrinä syötiin ja juotiin kunnolla. Kekrin tavat ovat aikojen saatossa siirtyneet paljolti jouluun ja syksyn muihin juhliin. Kekrin vieton ajankohta on vaihdellut syyskesästä myöhäissyksyyn. Usein saman kylän tai pitäjän taloissa kekriä vietettiin eri aikaan. Joku sai syyshommansa päätöksen aiemmin ja vietti kekriä ennen muita. Kekrin vietto kuitenkin vakiintui marraskuun alkupäiviin. Kekriä vietettiin usein pyhäinpäivän tienoilla. Kekrin vietolla oli todennäköisesti vuosisataiset perinteet.
Kekriä vietettiin yleisesti vielä 1940-luvulla, sitten sen juhliminen kaupungistumisen myötä laantui. Viime vuosina kiinnostus perinteitä kohtaan on lisääntynyt ja kekrin viettokin on herätetty henkiin. Kekri tuo esille luontoa, jännitystä ja mystiikkaa. Kekri oli tavallaan vuoden viimeinen päivä. Työt oli tehty, oli levon ja juhlistamisen aika. Kekriin liittyivät oleellisesti erilaiset taiat, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato-onni. Samoin kannettiin huolta kotieläinten terveydestä. Kekrinä saatettiin myös uhrata lammas eläinten suojelushengille.
Juhlaruokia uhrikivelle
Työt aloitettiin aamulla aikaisin. Pirtti lämmitettiin ja valmistettiin erilaiset ruuat. Tarjolla oli leipää, lihaa, kalaa ja talkkunaa. Päivätöiden jälkeen ryhdyttiin maistelemaan viinaa ja erityisesti kekriä varten pantua olutta. Hyvin tärkeää oli viedä juhlaruokia haltijoille uhrikivelle tai uhripuulle. Samoin piti viedä ruokaa haltijoille riiheen ja saunaan. Uhripaikat sijaitsivat yleensä talon pihapiirissä. Esimerkiksi Pälkäneen Äimälästä löytyy kuppikivi tien varrelta.
Kaikille piti ruokaa riittää. Kekrinä ei saanut kitsastella. Ruokaa piti syödä koko päivän ja sitä tuli tarjota kaikille vieraille. Talon isännän piti humaltua, jotta talon pellot kasvaisivat hyvin viljaa. Kekrinä lapset liikkuivat kylillä pukeutuneina ”mörköasuihin”. Möröt halusivat taloista kestitystä ja esittivät kiitokseksi tansseja ja leikkejä. Lisäksi liikkeellä oli köyripukki, joka oli pukeutunut turkkiin ja kiersi ovelta ovelle ryyppyä pyytäen.
Vainajat vierailivat
Vainajien huomioiminen oli osa kekriä. Vainajien uskottiin kekrin aikaan vierailevan taloissa. Niille lämmitettiin sauna ja järjestettiin valmiiksi vastat, saippuat ja pyyhkeet. Vasta, kun henkivainajat olivat kylpeneet, oli talonväen vuoro mennä saunaan. Vainajien vierailut ja heidän kestitseminensä olivat oleellinen osa kekrin aikaa.
Kekrinä unohdettiin säännöt ja kaikki saivat pitää hauskaa. Kekrinä mässäiltiin, pöytä täynnä ruokaa, syötiin ja juotiin. Halloweenin vietto pohjautuu myös sadonkorjuun juhlintaan, vaikka se onkin muuttunut kauhunaamioiksi ja kaupalliseksi krääsäksi. Halloween-perinne on alkujaan peräisin Skotlannista ja Irlannista ja kulkeutunut siirtolaisten mukana Amerikkaan. Ja meillä se tunnetaankin erityisesti amerikkalaisessa muodossa, jossa riehuvat aaveet, noidat ja kauhutarinat.
