– Jos tänään tehdään päätös lääkäristä, menee kymmenen vuotta ennen kuin meillä on se lääkäri, muistuttaa Pekka Laine.
Vanhustenhoidon tilanteen, muistisairaiden huomioimisen ja ylipäätään sosiaali- ja terveyspalvelujen ylläpitämisen kanssa onkin ihmetelty Laineen mielestä jo aivan liian pitkään; hän muistaa ensimmäisten varoitusten tulevasta nousseen keskusteluihin jo vuosikymmeniä sitten. Vain vähän on kuitenkin tehty tilanteen ennakoimiseksi.
– Viranomaiset eivät ole pystyneet ennakoimaan ja varautumaan. On puuttunut tilannekuva, pälkäneläinen Muistiliiton kunniapuheenjohtaja sanoo.
Kaivattu tilannekuva olisi kyllä ollut muodostettavissa pitkin matkaa. Tiedot sitä varten ovat olemassa – väestökehityksestä, ihmisten sairastuvuudesta, muistisairaiden hoidon ja tuen tarpeesta, hoivatyön henkilöstön eläköitymiskehityksestä ja muistisairauksien kustannuksista on ja on ollut saatavilla tietoa.
– Tilannekuvan laatimisen tulisi olla tärkeää. Jos olisi ennakoitu, ei olisi tehty lainsäädäntöä, jota ei olisi voitu toteuttaa, Laine viittaa esimerkiksi hoitajamitoituskeskusteluihin.
Tilannekuvan puuttuminen on hänen mukaansa johtanut tilanteeseen, jossa esimerkiksi Muistiliitto ei ole 2010-luvulla kyennyt juurikaan suorittamaan tehtäväänsä potilaiden ja omaisten edunvalvojana. Asioita on hankalaa viedä eteenpäin, jos kenelläkään ei ole hallussa tietoa siitä, missä ollaan tai minne ollaan menossa. Tilanne onkin esimerkiksi Muistiliiton edunvalvontatoiminnassa ollut varsin pysähtynyt sen jälkeen, kun tarvittavat verkostot luotiin ja valtakunnallisen toiminnan pohja käsitteitä ja oikeastaan lainsäädäntöäkin myöten rakennettiin 1990- ja 2000-luvun vuosina.
– Potilas- ja omaisorganisaation päätehtävä on edunvalvonta. Se edellyttää, että on selkeä strategia ja kannanotot. Sellaisia ei ole ollut, eikä siksi edunvalvontaakaan. Tilanne ei ole kuitenkaan ollut riippuvainen yksin Muistiliitosta.
Yksittäiset päätökset, joilla ei ole yhteyttä kokonaisuuteen, ovat Laineen mielestä lopulta turhia. ”Yhtä tyhjän kanssa” hän sanoo olevan myös valtakuntaan aikoinaan laaditun ikääntymisstrategian, koska sitä ei ole tehty tarveperusteisesti. Laine itse on pitkään peräänkuuluttanut vuoteen 2040 asti ulottuvaa tarveperusteista tilannekuvaa suunnitelmineen.
Tuosta kokonaisnäkemyksestä olisi hänen mukaansa mitä todennäköisimmin hyötyä myös hyvinvointialueuudistuksessa.
Vuoden muistilähettiläs urakoi yhä
Pirkanmaan Muistiyhdistys on vuodesta 2012 alkaen nimennyt joka vuosi muistilähettilään. Tänä vuonna arvonimi myönnettiin Pekka Laineelle. Yhdistys kiitteli palkitsemisen yhteydessä Laineen jo vuosikymmeniä kestänyttä vaikuttamista muistityön kehittymiseen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
– Vapaaehtoistoiminnassa olisi hyvä olla kokeneita ihmisiä, joilla on hyvät verkostot ja kansainvälistä kokemusta, Laine rohkaisee.
Muistisairauksien maailmaan hän itse astui 1990-luvulla, kun lyhyessä ajassa niin oma esimies kuin silloisen vaimon vanhemmatkin sairastuivat.
– Voisi sanoa, että olen näissä asioissa itseoppinut, Laine tuumaa.
Sairastumiseen liittyviä hassutuksia ja kauheuksia tuli tuolloin vastaan jos jonkinlaisia – varastetuksi epäilty käsilaukku löytyi pakastimesta ja sattuma pelasti kaksi ihmistä tulipalosta.
Sittemmin Laine on toiminut apuna, vähintäänkin eräänlaisena neuvonantajana tai konsulttina, monelle muistisairaan omaiselle.
– Siinä on iso työ, että saa käyntiin kaikki prosessit eri suuntiin – sosiaalipuolelle, juristipuolelle, lääkäripuolelle.
Tätä työtä 85 vuotta täyttävä Laine edelleenkin jatkaa. Hän ei kuitenkaan koe sitä millään tavalla kuormittavana, päinvastoin.
– Minusta se on luonnollista. Ihmisen tärkein tehtävä on auttaa toista.
