Nukku-Matti kauhistuisi, jos tietäisi saman kuin muistiohjaaja Susanne Lempinen.
– Nukumme vähemmän ja huonommin kuin koskaan. 40 prosenttia työssäkäyvistä nukkuu säännöllisesti yhdestä kahteen tuntia liian vähän, ja yli puolet työssäkäyvistä kokee pääsääntöisesti olevansa väsynyt arkisin, hän kertoo.
Huonon unen takana on monia tekijöitä. Työ ei ole yhtä fyysistä kuin aikaisemmin mutta vaatii kognitiivisesti entistä enemmän. Lisäksi työtahti on tiivis, keskeytyksiä on usein, työajat ovat epäsäännöllisiä ja – kuten vapaa-ajallakin – moni haluaa tai joutuu olemaan lähes aina tavoitettavissa.
Tietyllä tavalla tilanne heikkenee keski-iässä, jolloin alkavat unen rakenteen muutokset: syvän unen määrä vähenee ja kevyttä unta on enemmän. Samalla unesta tulee pinnallisempaa, epäsäännöllisempää ja rikkonaisempaa.
Unen tarkoituksena on muun muassa ylläpitää vastustuskykyä ja hormonitoiminnan tasapainoa, ylläpitää hyvää mielialaa sekä palauttaa vireyttä ja havaintokykyä. Unenpuute näkyy nopeasti vireystilan laskemisena, keskittymisvaikeuksina, huomiokyvyn kaventumisena, ärtyneisyytenä ja hidastuneina reaktioina. Pitkäaikaisena univaje vaikuttaa jo laajasti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, kun se lisää riskiä muun muassa sydän-, verisuoni- ja muistisairauksiin, altistaa uupumukselle jo nostaa sekä infektio- että onnettomuusalttiutta.
Lempisen mukaan sillä, mitä teemme ja miten toimimme valveilla, on merkittävä vaikutus uneen.
– Säännöllinen elämänrytmi, terveellinen ravinto, riittävä – ei liian myöhään harrastettava – liikunta, riittävät tauot päivän aikana, hän listaa.
Kofeiinin, alkoholin ja nikotiinin käytön rajoittaminen tai välttäminen ei myöskään ole pahitteeksi. Hyvään uneen valmistautumisessa voivat auttaa myös esimerkiksi viileä ja pimeä makuuhuone tai silmälaput ja korvatulpat.
Unettomuudesta kärsii 15–20 prosenttia suomalaisista ja uniapneasta 5–10 prosenttia. Lisäksi osa kärsii erilaisista uni-valverytmin häiriöistä, kuten unijakson viivästymisestä tai aikaistumisesta.
