Uurastatko sinäkin siinä kuuluisassa työssä, jossa yksikään päivä ei ole samanlainen?
Olet luultavasti kuitenkin huomannut, että palkka on työn vaativuuteen nähden melko kehno. Vaarallisen työn lisää ei tunneta luultavasti siksi, että monikaan ei uskoisi meidän työmme olevan oikeasti vaarallista. Silti molemmat tiedämme, että harva tällä alalla on selvinnyt kaikista työvuoroistaan ilman että vuoro on päättynyt lääkäripäivystykseen. Oma fysiikka on muutenkin koetuksella jatkuvasti: milloin prakaa selkä, milloin jokin muu paikka.
Työ on ilman muuta vastuullista, ja se viekin paljon aikaa – jopa siinä määrin, että se välillä haittaa omia harrastuksiasi. Työasiat seuraavat helposti ilta- ja yöaikaan, ja toisinaan niiden vuoksi yöunetkin jäävät vähiin.
Yksi työn parhaista puolista on ehdottomasti se, että siinä näkee selvästi oman kädenjälkensä. Ehkä juuri siksi sitä yrittää aina parhaansa. Myönnettävä on, että niitä huonojakin päiviä tulee – toisinaan jokin yksittäinen projekti ei suostu menemään maaliin, joskus koko viikko on kuin pukisi aamusta iltaan kenkiä vääriin jalkoihin.
Jos urasi on jo pitkä, tiedät, että työ on nykyisin myös tosi erilaista kuin joskus aikaisemmin. Kaikenlaisen ohjeistuksen, valvonnan ja byrokratian määrä on kasvanut, ja työvälineetkin ovat hurjasti muuttuneet 30 vuoden takaisesta. On kehityksessä hyviäkin puolia; tekniikka auttaa monessa sellaisessa asiassa, jonka kanssa olisi aiemmin ollut melkoinen paini. Niin sanotun hiljaisen tiedon siirtämisessä riittää kuitenkin vielä kehitettävää.
Ehkä sinäkin päädyit alalle heikolla pohjakoulutuksella, kuten minä. Ei se mitään – tekemällähän oppii, sanotaan. Niin se on näissäkin hommissa.
Virheiltä ei voi välttyä, vaikka onneksi niitä tulee harvemmin – osa niistä jää kumminkin helposti kaivelemaan pitkäksikin aikaa. Jos työkaverit ovat niin sanotusti hyviä tyyppejä, he eivät jaksa nalkuttaa näistä epäonnistumisista vaan kannustavat eteenpäin.
Ylipäätään kivat työkaverit ovat tärkeitä, koska heidän avullaan tätäkin hommaa jaksaa silloin, kun asiakas uhkaa epäonnistuneen neuvottelun jälkeen yhteistyön päättämisellä, pahimmillaan huudon tai jopa itkun säestämänä. Onpa noissa tilanteissa joskus saattanut lentää tavara jos toinenkin.
Samalla alalla olevana tiedät senkin, että luontaisedut ovat parhaimmillaan erinomaiset ja suora asiakaspalaute on välillä jopa koskettavaa.
Sellaista hommaa se on. Isyys.
Niin rankkaa, vaativaa ja antoisaa hommaa, että moni aivan toisenlaisesta työympäristöstä tuttu fraasi sopii siihen kuin talkki pyllyyn tai kivileikki valvotun yön jälkeiseen aamuun olohuoneen lattialla.
Aivan kaikki työelämä- ja ammattikliseet eivät toki isyyden kanssa osu yksi yhteen – tai ainakin harva kehtaa ääneen sanoa päätyneensä tälle alalle oikeastaan vahingossa.
Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja ja onnellinen isä.
