Ilmassa leijuvat uhkat ja mielissä virinneet pelot ovat viime aikoina synnyttäneet mielenkiintoisia laumailmiöitä. Ihmismieli ja ihmismassat toimivat samoin kuin aina ennenkin. Yksi tuiki tavallinen tarve tällaisissa tilanteissa on, että janotaan tietoa, turvaa ja varmuutta; sitä että on joku, johon voidaan luottaa.
Nykyisten myllerrysten edessä ihailtavaksi ei siis riitä rokkikukko tai urheilusankari, tarvitaan jotain vakaampaa, jopa hiukan isällisenoloista. Niinpä yllättävään, hurjaan nosteeseen on huomannut joutuneensa henkilö, jota monikaan ei tuntenut ennen Ukrainan sotaa.
Taloustutkimuksen kyselyn mukaan 44 prosenttia vastaajista haluaa ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan seuraavaksi presidentiksemme. Kirjamessuillakaan eivät kaikki mahtuneet edes sisään, kun oli hänen vuoronsa esiintyä.
Ihan kelpo-presidenttiainesta Mika toki onkin. Työnsä ja erikoistumisalansa kautta hän on asiantuntija yhdessä valtionpäämiehemme tärkeimmistä tehtävistä eli ulkopolitiikassa. Kaiken lisäksi tämä tietämys lepää kookkaan, rauhallisen ja hiukan pönöttävästi istuvan, tarpeeksi iäkkään miehen hartioilla. Puheessakin on hiukan saulimaista mutruilua. Eipä ihme, että fanitus on nostanut hänet suorastaan messiashahmoksi.
Harvoin kuluu päivääkään, ettei Aaltolalta kyseltäisi jotain televisiossa tai lehdissä. Toivottavasti häneen ei iske vauhtisokeus kaiken huuman ja häntä kohti kurottavien käsien keskellä ja saamme vastakin harkittuja ja tietoon perustuvia kommentteja. Usein varmaan häneltäkin tivataan mitä ihmeellisempiä asioita, vaikkapa, että mitä Putinin päässä liikkuu. Sitähän jatkuvasti joku jossain kommentoi. Moiseen kysymykseen on kuitenkin täysin vastuutonta edes minun vastata, vaikka olenkin nuppitieteilijä. Enhän kuitenkaan ole Vladimirin terapeutti. Ja jos olisin, niin silloinkin pitäisi asiasta vaieta.
Sinänsä Putinin toiminta on ollut hyvinkin ennakoitavaa, jos on tarkemmin seurannut viimeisten vuosikymmenien tapahtumia Venäjällä. Asioita pitää katsella asioina ja muistaa, että muu maa on muu maa, heidän ajattelunsa, kulttuurinsa ja yhteiskuntansa ei ole meikäläistä. Uskomattoman sokeasti ja naivisti lännessä kuitenkin tulkitaan, analysoidaan ja ennustetaan naapurimme ja koko muun maailmaan asioita olettaen, että ne menevät meidän logiikallamme ja toimintamalleillamme. Ei silti, muualla varmasti tehdään sama meidän suhteemme.
Jossain on asioita nähty tarkemminkin. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten Ukrainan ja Georgian demokratiavallankumousten innostama ranskalainen dokumentaristi sanoi venäjänukrainalaiselle toimittajalle, Anna Politkovskajalle, että noissa maissa nähty nuorten vapauden ja demokratian kaipuu menee varmasti myös Venäjälle. Anna vastasi: ”Ennen kuin kaikki tämä onnistuu, saat nähdä täyden invaasion Ukrainaan”. Anna murhattiin parisen vuotta myöhemmin.
Onneksi suuren maailman myrskyjen vastapainona meillä on Sydän-Hämeen kunnaat ja ihan tavalliset asiat. Parina viime viikkona minulla on ollut muuttohässäkkä ja pieniä ongelmia talon kanssa. Niihin ei ole tarvittu messiasta. Täällä on hienoja ja avuliaita naapureita, joilla käytännön asiat ovat hallussa niin hyvin, etten usko edes Mika Aaltolan sellaiseen pystyvän.
