Aloitin kansakouluni Vilpeilän alakoulussa syksyllä 1944. Sota oli juuri päättymässä. Lapissa toki vielä ajettiin saksalaisia pois maasta rauhansopimuksen ehtona. Jatkosota päättyi 4.9.1944. Se johti vähitellen rauhanneuvotteluihin. Kotirintamalla elo jatkui samanlaisena vielä kauan. Kaikesta oli pula, kahvista, sokerista, hedelmistä, vaatteista ja elintarvikkeista ja ihan kaikesta. Kuitenkin alkoi toivo elää ihmisten mielissä, ja suupielet vetäytyivät hymyyn yhä herkemmin päivä päivältä.
Koulumatkoilla ohitimme tienvarren talojen ulkorakennuksia, joiden seinät olivat täynnä julisteita, joita yritimme lukea sen vähän mitä osasimme. Säästä sähköä – watit ovat valuuttaa. Sähköpula oli silloin ankara ja Imatrankoskellakin oli rajansa tehoissa. Lisäksi sotavuosien aikana ennestäänkin heikot linjat olivat päässeet entistä surkeampaan kuntoon ja sähkökatkoja tuli, ellei ihan päivittäin niin ainakin viikoittain lyhemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Se oli kuitenkin vain yksi huoli arjen askareissa.
Meilläkin äiti teki ompelutöitä ja joskus olisi tarvinnut enemmän valoa. Silloin ruuvattiin se 25:n ”kynttilän” hehkulamppu ja vaihdettiin 40:n watin lamppu tilalle. Käytössä oli vain näitä lamppuja ja tottakai, tehon kasvu kovasti kirkasti asuntoa. Kansankielellä lamppujen teho ilmoitettiin ”kynttilöinä”, eikä ne todella paljon kynttilää kirkkaampia olleet. Myrskylyhtyjen kanssa kuljettiin ulkona pimeän aikana ja siinäkin jouduttiin valopetroolin puutteessa käyttämään kynttilää. Kun joku siitä joskus marmatti, heti sanottiin että ”ole kiitollinen, että sota loppui. Kyllä meidän nyt kelpaa.”
Kansa ahersi valittamatta niin pimeät kuin päivänpaisteet ja elämä alkoi palata vähitellen kohti rauhantilaa, mutta samalla vaatimukset elintason noususta kasvoivat huomaamatta. Entäs nyt? Taas on sähköpula ja elämä huippukallista. Ero on vain siinä, että nyt valitetaan kaikesta. Sama maa on taas syyllinen. Silloinen sähköntarpeemme oli toki varsin vähäinen nykyiseen verrattuna. Sähkömme tuli Imatrankoskesta. Saunassa ei ollut sähkökiuasta, eikä aina valoakaan, ei jää/pakastekaappeja, sähköliesiä, mikrouuneja, ei pihalla ulkovaloja, eikä valaistuja kuntoratoja, ei urheiluhalleja, ei televisioita, ei tietokoneita, tuskin kaikilla edes radiota, saati sitten sähköautoja eikä edes huviloita talviseen jäätymisen estoon. Vähät autotkin kulkivat puukaasulla eikä sähköllä.
Sähköpulasta on tehty jo etukäteen suuri kohu, jota hoetaan joka uutisissa, ja pelotellaan ihmisiä niin, että he menettävät yöunensa ja säästävät itsensä sairaiksi. Meillähän on atomivoimaloita satamäärin, tuulimyllyjä ympäri Suomen jauhamassa sähköä ja aurinkopaneeleita kohta joka talon katolla ja nurmikoilla, eikä mikään riitä. Jo on aikoihin eletty. Ei tällainen vanha ukontorvelo enää tahdo pysyä kärryillä, odottaessaan joulun kirkkaita valoja mainoksineen ja led-valoineen, joka ei kuulemma edes kuluta sähköä juuri ollenkaan. Hyvää joulun odotusta kaikille valoineen, olipa se sitten mitä sähköä tahansa, tai vaikkapa vanha kunnon talikynttilä, jonka valossa voi laulaa ”Kodin kynttilät lämpöisin liekein.”
Kosti Tuominen
