Pälkäneläisen SB Lujan salibandypeleissä on riittänyt tänä syksynä tunnelmaa, kun nuorista koostuva kannustusryhmä Ultras Pälkäne on tuonut katsomoon kunnon fiilistä lippuineen, rumpuineen ja kannustushuutoineen.
Ultras Pälkänettä perustamassa olleet Valtteri Heikkonen ja Martti Tanila naurahtavat, että ryhmä antaa kaveruksille kerrankin mahdollisuuden olla samalla puolella.
– Itse kun olen iki-Ilves ja Martti taas vannoutuneita Tapparan miehiä, Heikkonen selventää.
Hienot kannattajakokemukset jääkiekon liigapeleistä innoittivat nuoret miehet kokoamaan kannustusryhmän myös pälkäneläissalibandyyn. Kaikki lähti viime maaliskuussa vitsistä.
– Monet kavereistamme pelaavat salibandya Lujan 18-vuotiaiden poikien joukkueessa. Päätimme mennä kannustamaan joukkuetta Kostia-areenalla pelattuun harjoituspeliin kaveriporukalla, ja siitä sitten homma hiljalleen alkoi. Syksyllä olemme käyneet sekä Lujan 18–vuotiaiden että edustuksen peleissä, Pälkäneen lukion ykkösluokkalaiset Heikkonen ja Tanila kertovat.
Aktiivisia jäseniä Ultras Pälkäne -ryhmässä on parisen kymmentä. Parhaimmillaan kannustamassa on ollut yhdessä pelissä reippaasti yli 50 nuorta. Nuorimmat ryhmäläiset ovat kahdeksasluokkalaisia ja vanhimmat lukioikäisiä.
– No siis Pälkäneellä ei nyt niin hirveästi ole meidän ikäisillemme tekemistä, niin tämä on samalla tarjonnut mukavaa ja yhteisöllistä tekemistä meille nuorille, Tanila toteaa.
Omia kannustetaan ja vastustajaa kunnioitetaan
Suomalaisessa kannustuskulttuurissa on Heikkosen ja Tanilan mielestä vielä paljon kehittämistä. Jääkiekon liigapeleissä osa katsojista tyytyy virkamiesmäisesti taputtamaan, jos oma joukkue osuu maaliin. Nuoret miehet itse eivät voisi kuvitellakaan istuvansa pelissä jossain muualla kuin fanikatsomossa.
– Peleissä pitää olla ääntä ja elämää. Pitää olla lippuja, tifoja eli katsomossa toteutettuja kuvataiteellisia elementtejä sisältäviä esityksiä, kuten isoja maalattuja lakanoita, ja soihtuja. No soihtuja ei tietenkään voi viedä sisätiloihin, Heikkonen miettii.
– Suomessa ei ehkä kehdata kannattaa niin intohimoisesti kuin muualla maailmalla, Tanila lisää.
Tätä kannustuskulttuuria Ultras Pälkäne haluaa omalla toiminnallaan edistää: tarkoittaahan sana ”ultrat” juuri urheilujoukkueen fanaattista kannattajaryhmää. Fanaattisuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että homma lähtisi lapasesta: Ultras Pälkäne haluaa kuulua ja näkyä, mutta fiksusti: omia kannustetaan täysin palkein, mutta vastustajaakin muistetaan kunnioittaa.
Heikkonen kertoo, että salibandy lajina ei alun perin häntä edes kovin paljon kiinnostanut, mutta katsomossa kannustamisen myötä peli on alkanut avautua uudella tavalla.
Voisiko Ultras Pälkäneen toiminta kenties laajeta tulevaisuudessa muidenkin lajien puolelle?
– Ehkä ei ainakaan meidän toimestamme, aika ei riitä. Jääkiekko on minulle ja Martille edelleen ykköslaji ja käymme molemmat fanittamassa koti- ja vieraspeleissä aktiivisesti, toisinaan Ilveksen fanijoukkojen rumpalinakin toimiva Heikkonen kertoo.
Seuraavan kerran Ultras Pälkäneen nuoret ovat kannustamassa SB Lujaa perjantaina 18. marraskuuta, kun pälkäneläiset saavat salibandyn Sisä-Suomen alueen kakkosdivisioonassa vastaansa Lätyn. Ottelu alkaa Kostia-areenalla kello 19. Sydän-Hämeen Lehti striimaa ottelun suorana lähetyksenä.
