Teimme syyskuun lopussa ulkomaanmatkan kolmen vuoden tauon jälkeen. Syntiähän se on, mutta tiedostettua. En puolustaudu muuten kuin, että samaa asiaa näytti harrastavan aika moni muukin. Nousimme laivalle Kööpenhaminasta. Portti olisi pysynyt edessämme suljettuna, mikäli ei olisi ollut esittää todistusta alle kahden vuorokauden ikäisestä negatiivisesta koronatestistä ja sen lisäksi passia kolmesta saadusta rokotuksesta. Yllättävän paljon jännitti odotella pari tuntia sähköpostin kilahdusta. Matkalaukut pakattiin vasta sen jälkeen. Etukäteisohjeissa pyydettiin varautumaan maskin käyttöön ja kuumeen mittaukseen.
Havaitsin taksimatkan halventuneen Helsingin keskustan ja lentoaseman välillä. Yksi operaattori kuljetti molempiin suuntiin hintaan 35 euroa. Etukäteen tilattuun taksaan tuli yöllä kymppi lisää. Silti 20 euroa halvempi kuin muiden niin sanottujen isojen toimijoiden. Siistit autot ja mukavat maahamme takavuosina muuttaneet kuskit. Hinta ilmestyi näyttöön taksiin noustaessa.
Uusitulla Helsinki-Vantaalla homma toimi perjantaiaamun ruuhkasta huolimatta sukkelasti. Turvatarkastuksen uudet läpivalaisukoneet sujuvoittivat kulkua, kun käsimatkatavaroista ei enää tarvinnut ottaa nesteitä ja elektroniikkaa erikseen esille. Matkustaminen on omatoimista. Seuraavassa vaiheessa matkustajat lentävät koneet itse. Digitaitoja tarvitaan, jotta pääsee eroon matkalaukuistaan ja saa automaatista koneeseen päästävät kortit. Kannattaa katsoa, että pyörii älykännykkänsä kanssa sähköisine matkalippuineen oikean lentoyhtiön itsepalveludeskeillä.
Menomatkalla SAS tarjosi laihaa kahvia ja tulomatkatkalla Finnair mustikkamehua tai vettä. Maskia käytti ehkä prosentti laivan liki neljästä tuhannesta matkustajasta. Laajasta henkilökunnasta poikkeuksetta jokainen. Kahden viikon aikana suojautumista suositeltiin yhden kerran, kun nousimme satamassa keskustaan vievään bussiin. Muuten korona ei maissa näkynyt missään muuten kuin kylteissä, joissa turhaan pyydettiin pitämään turvavälejä. Ihmiset haluavat unohtaa epämiellyttävät asiat nopeasti.
Netti toimi ainoastaan satamissa ja matkaan sisältyi useampi meripäivä. Suomen asioista pysyi kartalla, kun lehdet sai selatuksi kännykän silmästä aina tilaisuuden tullen. EU- ja ETA-maista ei lisälaskua karttunut. Sen sijaan Englannista maksua kolahti jälkikäteen yhteensä 88 senttiä. Tämmöinen iltapäivän ihminen pärjää ahdistumatta, vaikka irtoaa verkosta muutamaksi vuorokaudeksi. Muistelee joutessaan aikoja, jolloin ensimmäinen päivä loman jälkeen meni vanhoja sanomalehtiä ja muuta postia lukiessa. Paljon on muuttunut lyhyessä ajassa. Perheeseemme ostettiin ensimmäinen kännykkä, kun hankimme Aitoosta mökin 1990-luvun puolivälissä. Töissä sain GSM-puhelimen henkilökohtaiseen käyttööni samoihin aikoihin. Laitteilla pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä.
Katsoin joka päivä uutislähetykset useammankin kerran. BBC ja Euronews. Molemmat keskittyivät luonnollisesti Ukrainaan. Suomesta kerrottiin kolmesti. Itärajan osittainen sulku ja Turkin vastahankainen suhtautuminen Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyteen juoksivat muutaman kerran ruudun alareunan tekstipalkissa. BBC:n urheilu-uutisissa pyöri 20 sekuntia liikkuvaa kuvaa Kalle Rovanperän varmistettua maailmanmestaruuden. Formulan osakilpailua ja pooloa sekä muita lajeja käsiteltiin huomattavasti pitempään.
Näillä risteilyillä on täysin poikkeuksellista, jos laiva lähtee liikkeelle aikataulustaan myöhässä. Le Havressa ihmettelimme kahden tunnin myöhästymistä. Seuraavana päivänä kuulimme, että parisen kymmentä venäläistä jäi tulematta kyytiin. Maihin pääsi pelkällä laivakortilla.
Emme katuneet valintaamme. Tuli käydyksi paikoissa, joissa todennäköisesti ei muuten ikinä. Dover, Le Havre, La Coruna, Porto, Cartagena ja Valencia. Myös parissa tutummassa. Totesimme laivan ainoina suomalaisina, että maamme on kohtalaisen vähäinen tekijä maailman mitassa. Pienemmän veden ääreen mökkirantaan oli kuitenkin mukava palata. Vähään aikaan ei mieli tee lähteä mihinkään.
Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein 1970 keskikoulun viidennen luokkaretkellä. Se suuntautui linja-autolla Neuvostoliiton Leningradiin. Isäntämaa oli valinnut vierailukohteet. Niistä ei poikettu.
