Hartauskirjoitus: Pakkopaasto ja pikkupaasto

Petri Lassila.

Oletko käynyt kirkossa ensimmäisenä adventtina tai jouluna? Silloin olet saattanut huomata, että tavallisten vihreiden alttarivaatteiden sijaan kirkko on puettu valkoisiin väreihin. Valkoinen on kirkossa suuren juhlan väri. Kuitenkaan ensimmäisen adventin jälkeen alttarilla näkyvä väri ei ole valkoinen, vaan sininen tai violetti. Näin melkein koko joulukuu, itsenäisyyspäivää ja joulun aikaa lukuun ottamatta. Sininen tai violetti kirkossa on katumuksen ja odotuksen väri, paaston merkki. Pääsiäistä edeltävä paastonaika on useimmille tuttu, mutta joulua edeltävä ei niinkään. Adventtiajan paastoa kutsutaan pikkupaastoksi.

Paastoaminen ei suinkaan aina liity ruokaan, se on usein niukkuutta tai hetkellistä kieltäytymistä jostakin muusta. Kärsimys ei ole paaston itseisarvo. Jostakin asiasta paastoaminen saattaa kyllä vaatia kärsivällisyyttä ja malttia havaita uhrauksella saavutettava hyöty.

Paasto voi olla vapaaehtoista ja siten elvyttävää, mutta tänä talvena se on monelle myös taloudellisen pakon sanelemaa. Silloin se on usein huolta ja pelkoakin aiheuttavaa. On monia, joilla on todellisia vaikeuksia selvitä sähkölaskuistaan, yhtiövastikkeistaan tai lääkekuluistaan. Taloudellisen hädän lisäksi on yksinäisyyttä, turvaverkkojen tai neuvojen puutetta. Sellaista niukkuutta, joka aiheuttaa kärsimystä, hätää ja surua. Pakon sanelema paasto harvoin on elvyttävää.

Jos paasto ei ole juuri sinulle pakon sanelemaa, voi olla iso ilo osallistua joulua odottavaan paastoon vapaaehtoisesti siten, että se auttaa heitä, joille vuoden kylmä ja pimeä aika ovat nyt vaikeat. Voit vaikka ilmoittautua seurakuntasi vapaaehtoiseksi ja näin löytää kanavia olla mukana auttamassa niitä, jotka eivät ole voineet paastoamistaan valita. Helppoa ja hyödyllistä on myös lahjoittaa muutama euro eri järjestöjen joulun alla toteuttamiin keräyksiin, mikäli sinulta sellaiseen liikenee.

Jo ihan pelkästään seurakunnan jäsenenä olet mukana tukemassa kaikkea sitä apua ja toimintaa, jolla kirkkomme pitää huolta yhteisestä jaksamisestamme. Se on arvokasta osallisuutta, jonka vaikutukset ovat mittavat. Se on merkityksellisen lahjan antamista, vaikka uhraus ei ole suuren suuri – ehkä sopivasti sellainen pikkupaaston kokoinen. Joulun henki on siinä mukana, ympäri vuoden.

Kiitos lahjastasi, hyvää joulun odotusta!

Petri Lassila

Kappalainen

Kangasalan seurakunta