Maila Toukolan huoneissa Höllinkodon toisessa kerroksessa on jouluinen tunnelma vielä loppiaisen jälkeisellä viikolla. Punaiset kukat kukkivat pöydillä, pojanpoika Juha-Pekka Toukolan tuoma joulukuusi seisoo valaistuna omalla paikallaan olohuoneen nurkassa.
-Joka päivä kävi vieraita. Yhtään en ehtinyt kaivata kotijoulua, en vähääkään, Maila Toukola kertaa pyhien viettoa hyväksi kodoksi kehumassaan palvelutalossa, jossa hän on asunut lokakuusta lähtien.
Sunnuntaina 15.1. sata vuotta täyttänyt Maila Toukola asui ennen Höllinkotoon muuttoaan koko ikänsä kahdessa synnyinkotinsa rakennuksessa Sahalahdella Taustialassa. Alkujaan lapsuusvuodet tilan päärakennuksessa, minkä jälkeen seurasi muutto äidin kanssa näköetäisyydellä synnyinkodista sijaitsevaan Rauhamäkeen, kun Toivo-veli ryhtyi pitämään tilaa.
Toukolan isä kuoli, kun tytär oli vasta 4-vuotias. Isän kuoleman jälkeen äiti hoiti tilaa hallintaoikeudella, kunnes veli tuli täysi-ikäiseksi, täytti 21 vuotta.
-Veli piti tilaa muutaman vuoden, sitten hän kysyi mammalta, äidiltään, että ostatko sinä osuuteni vai myydäänkö tila muille. Mamma osti Toivon osuuden. Minä omistin tilasta isän kuoleman jälkeen jo puolet, koska sen ajan käytännön mukaan leski ei perinyt mitään, kirkkaasti vuosikymmenten takaisia asioita muistava Toukola kertoo.
-Oli velvoitteita, koska tila oli ollut miehen suvulla jo 1600-luvulta lähtien, hän perustelee äitinsä ostopäätöstä. Minä olin onnellinen, kun muutimme äidin kanssa takaisin Toukolaan.
Äidin päätökseen vaikutti vahvasti sekin, että tyttäressä tilalle oli jatkaja.
Toisen kerran Maila Toukola muutti Rauhamäkeen vuonna 1977, silloin puolisonsa Jaakon kanssa, kun Jarmo ja Helena Toukola tarttuivat ohjaksiin maatilan hoidossa.
Lottana kotirintamalla
Sotavuodet olivat äidille ja tyttärelle raskasta aikaa, kun tilan töistä piti selviytyä ilman miesvoimaa.
-Naisväessä rähjästettiin. Välillä tuntui toivottomalta, kun naisissa piti pitää taloa.
Kotitilan töiltä liikeni kuitenkin aikaa myös kotirintamalotan velvollisuuksien hoidolle.
Maila Toukola osallistui Kontulassa koulutuksessa olleiden sotilaiden muonittamiseen ja vaatteiden tekemiseen rintamalla olleille sotilaille.
Heti sotien jälkeen vuonna 1946 hän avioitui naapurikylän miehen, Jaakko Kunnin, kanssa. Pariskunta oli sukunimeltään Kunni
avioliittonsa ensimmäiset kymmenen vuotta, minkä jälkeen emännän tyttönimi palautui käyttöön uudelleen molempien yhteiseksi sukunimeksi.
-Se oli Jaakon oma keksintö. Hän valmisteli nimenmuutosasian minulta salassa ja perusteli muutosta sillä, että Toukola-nimi oli ollut käytössä niin pitkään.
Maila ja Jaakko Toukolan aikana tilalla pidettiin lehmiä, sikoja ja kanoja. Emännälle omaa rahaa tuli 200 kanan munista.
-Kun vein kopallisen munia Kauppayhtiöön, niin sain siitä sen verran rahaa, että pystyin ostamaan viikon ruokatarpeet ja vielä pussillisen wienereitä päälle.
Paljon ei ruokaa tarvinnut kaupasta kantaa, melkein vain kahvia, sokeria ja suolaa, koska tila oli pitkälti omavarainen. Sikoja lahdattiin omaan käyttöön, oman pellon viljaa vietiin myllyyn jauhatettavaksi. Maila Toukola kuvaa emännyyden vuosikymmeniä ajaksi, jolloin työn puutetta, joka on hänen mukaansa kaiken pahuuden alku ja juuri, ei ollut.
Ahkera emäntä järjesti aikaa myös Martta-toiminnalle ja käsitöille. Kangaspuilla valmistui mattoja, ryijyjä ja muita kodin tekstiilejä.
Koneet tulivat helpottamaan maatiloilla naistenkin työsarkaa. Talouteen hankittiin 550
litran säiliöpakastin niinkin aikaisin kuin 1960-luvun alussa.
-Kyllä se mahtava apu oli, kun paljon leivottiin ja sai leipomukset säilymään hyvin pakastimessa. Niin täyteen se välillä tuli, että piti ihan takoa, että kannen sai kiinni.
Pakastin oli lujaa tekoa. Vielä viime vuonna sama laite palveli Helena Toukolan kotona Palkeenmäessä.
Suuria menetyksiä
Maila ja Jaakko Toukolalle syntyi neljä lasta: Risto, Jarmo, Pirkko ja Pekka. Lapsista kaksi on läsnä äidin elämässä muistoina ja pöydällä olevissa valokuvissa. Jarmon vei syöpä 70-vuotiaana, Riston kohtaloksi koitui lentokoneonnettomuus kymmenen vuotta nuorempana, kun hänen ohjaamansa kone putosi maahan pian ylösnousun jälkeen.
-Ristolle lentokoneet olivat pääelämäntehtävä. Aina iltarukouksessa pyysin, että varjele Ristoa lentäessä.
Viime kesänä Toukolan perhettä kohtasi uusi suuri suru, kun Riston Petri-poika menehtyi 50-vuotiaana.
-Se oli kunniallinen maamiehen kuolema. Hän sai sydänkohtauksen lapioidessaan viljaa, isoäiti sanoo.
Neljälle lapselle syntyi kaikkiaan kuusi lasta. Lastenlastenlapsia on leskenä elävälle Maila Toukolalle kertynyt yhdeksän.
Jumpasta kahvittelu
Maila Toukola ei voi pitkän ikänsä salaisuutena kertoa ahkerasta jumppaamisesta ja liikunnan harrastamisesta. Sytykettä kehon huollon harjoittamiselle tarjosi Helena Toukola runsaat kymmenen vuotta sitten, kun hän hankki anopilleen Lotta-kuntoutusta kotiin tuotuna palveluna. Kuntouttaja kävi kymmenen kertaa, mutta tunnin sisältö poikkesi alkuperäisestä suunnitelmasta.
-Minä en enää tällä iällä ala voimistella, olen jo tarpeeksi liikkunut, Maila Toukola oli tokaissut itsepäiseen tyyliinsä fysioterapeutille, kun tämä oli näyttänyt venyttelyn mallia.
-Fysioterapeutti sitten istui tunnin, keitettiin kahvia ja seurusteltiin. Minä ehdotin, että katsellaan niitä Lotta-kuvia, niin siinä sitä on Lotta-kuntoutusta.
Nyt pyörätuolin turvin liikkuva Maila Toukola pystyi vielä viime kesänä kävelemään omin jaloin ja selviytymään arjesta kotihoitopalvelun ja Helena Toukolan avulla. Muutto palvelutaloon tuli ajankohtaiseksi, kun apua olisi tarvinnut olla koko ajan saatavilla.
-Sitten sen huomaa, kun kävely lakkaa, että miten tärkeää se on. Melkein satavuotiaaksi kävelin, hän sanoo ja tunnustaa, että vaikeata kotona oli, kun jalat eivät enää kantaneet.
Vaikka jalat eivät enää kantaneet, niin katse kantoi. Syksyllä vanhaemäntä seurasi Rauhamäen kodin ikkunasta, kun pojanpoika Juha-Pekka pui viljaa pelloilla.
-Täytyi katsoa, että työt tulee tehtyä ajallaan.
Mahdolliset syntymäpäivämuistamiset kukkien sijasta Maila Toukola toivoo osoitettavan Syöpäsäätiön tilille FI20 2344 1800 0032 29. Täytettäviin kenttiin merkitään onnittelijan ja syntymäpäiväsankarin nimet. Satavuotisjuhlia vietettiin merkkipäivänä oman väen kesken Helena Toukolan luona.
