Aloitin poliisin hommat 1976. Eläkkeelle jäämisestä puhuttiin kahvihuoneessa tuon tuostakin. Miehistön ja alipäällystön eläkeikä oli 58 vuotta. Minä olin täyttänyt 21 ja pidin itsestään selvänä sukuni miesten sydänsairaudet ja -kuolemat sekä omat elämäntapani huomioiden, että en tuota ikäpyykkiä tule ikinä saavuttamaan – ainakaan terveenä ja työkuntoisena. Käsitykseni pitkäikäisyydestä ei sen valoisammalta vaikuttanut, kun pääsin 1986 päällystökurssille ja työkaverit naljailivat, että otit sitten viisi palvelusvuotta lisää.
Aika kului. Perhe tasasi elämääni. Veljet kuolivat sydänperäisiin sairauksiin. Sain muutenkin läheltä oppia siihen, miten ei ainakaan kannattaisi terveyttään tärvellä. Alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä, että näen 63-vuotissyntymäpäiväni. Eläke-etuudet huononivat. Kun vielä 1980-luvulla karttuma laskettiin neljän viimeisen vuoden kahdesta keskimmäisestä, muuttui se vuosituhannen vaihtuessa viimeisten kymmenen vuosikierron keskiarvoksi. Minulle se räknättiin koko työurasta alkaen 23-vuotiaasta, jolloin olin ollut työelämässä yhteensä nelisen vuotta.
Koko eläkejärjestelmä muuttui. Luovuttiin kiinteistä lähtöajoista ja eläkkeelle sai jäädä 63-vuotiaana. Perälauta eläkkeen karttumisen suhteen tuli vastaan, kun mittari osoitti lukemaa 68. Aikaisemmin miehistön ja alipäällystön piti erota 60-vuotiaana ja päällystön, kun 63 täyttyi. Myös näistä luovuttiin. 1955 ja sen jälkeen syntyneille laitettiin varhaisimpaan eläkeikään lisää kolme kuukautta vuodessa 2018 alkaen. Minullekin olisi lisäkuukausia tullut, mutta minut pelasti päällystön vanha erityinen eroamisikä. Ennen vuotta 1960 syntyneet saivat halutessaan lähteä, kun
kello tuli merkkiin eli 63 täyttyi.
Eläkkeeni on riittävä. Päinvastoin kuin todella suurella suomalaisten joukolla. 2023 eläkeindeksi korottaa maksettavaa bruttosummaa 6,8 prosenttia. Hesarin mitä ilmeisimmin nuori toimittaja ennätti asiaa kritisoimaan. Tunnen ansainneeni myös korotuksen, jonka nettoprosenttia verottaja korjaa alaspäin. Joustavan eläkejärjestelmän huonoksi puoleksi voidaan laskea, että työnantajan kannalta katsoen ennustettavuus heikkeni. Eläkkeeseen 58-vuotiaana oikeutettu poliisimies saattoi jatkaa halutessaan 10 vuotta. Tai tehdä, kuten lukuisat entiset kollegani marraskuussa tekivät, ilmoittaa jäävänsä pois joulukuussa. He laskivat, että pitäisi jatkaa puolitoista vuotta, jotta saa saman eläkkeen kuin 2023 alussa.
Jäin pois töistä tasan viisi vuotta sitten. Kuuntelin Poliisien kesäkodin nurkassa itseäni kehuvia puheita niin pitkään, että niihin alkoi uskoa jo itsekin. Hetkeäkään en ole päätöstäni koronasta ja Putinista huolimatta katunut, vaikka pakko olisi ollut lähteä vasta huhtikuussa 2023. Tein edellä mainittuihin ennusteisiini perustuen päätöksen 1990 päällystöviran saatuani. Valmistauduin ajatuksissani huolellisesti. Jokaiselle päivälle pitää olla ennalta mietittynä joku tehtävä tai tarkoitus. Parturi, kuntosali, kolumnin kirjoittaminen, imurointi, halon hakkuu, pihan kolaaminen, veneen tervaus ja niin edelleen. Jos jää tekemättä, tekee seuraavana päivänä. Kiireen järjestää jokainen itse. Minä en järjestä.
Hyvää aikaa. Tärkeintä, kun on saanut olla jotakuinkin terveenä. Mökille voi lähteä keskemmällä viikkoa ja viipyä siellä niin pitkään, kun tuntuu mukavalta. Uusiksi opituiksi asioiksi voin lukea liki kaikkien mahdollisten asioiden hoitamisen netin kautta ja itsepalvelukassan käyttämisen. Maksaminen on huomattavasti hitaampaa kuin viereiselle, ihmisen hoitamalle. Mutta antaa fiksun vaikutelman. Samalla olen tullut täysin riippuvaiseksi nettiyhteyksistä, joita suurimmalta osin hoidetaan
puhelimen kautta. Tärkeimpinä näen pankkiasiat ja ”keskustelut” terveyshuollon kanssa. Olen muun muassa saanut neljä kertaa lähetteen terveystarkastuksen laboratoriokokeisiin, kolme palveluseteliä yksityiselle lääkärille, uusinut reseptejä ja päässyt pari kertaa lääkärin vastaanotolle joko samana tai seuraavana päivänä.
Terveysasema vastaa joka kerta viesteihini nopeasti. Minulle maksutonta palvelua. Sovellusten kautta hoituu monta muutakin tähdellistä asiaa. Hömpät siihen päälle. Kun puhelin särkyy, ollaan todellisessa liemessä. Yleensä kapula tilttaa pahimmalla mahdollisella hetkellä. Viimeksi toissa kesänä juhannuksen aatonaattona.
