Koulun teknisen työn tunnit. Niistä meillä kaikilla lienee jonkinlainen tunneperäinen muistijälki – joko positiivinen tai negatiivinen sellainen. Milloin voiveitsi tuli hiottua turhan laihaksi tai milloin leikkuulaudasta ei tullutkaan ihan sellainen kuin siitä piti tulla. Tai kun ovikellosta tulikin odotettua parempi ja kun veistetty pieni koristepurjevene pääsi koristamaan kodin kirjahyllyä vuosikymmenien ajaksi.
Tekninen työ oppiaineena jakaa edelleen oppilaiden mielipiteitä, myöntää Kostianvirran yhtenäiskoulun yläkoulun ja Pälkäneen lukion teknisten töiden opettaja Aki Leveelahti.
– Oppilaiden tarve itse tehdyille esineille on vähentynyt voimakkaasti, ja samalla ero käsillä tekemisestä kiinnostuneista piittaamattomiin on kasvanut. Totuuden nimissä on sanottava, että jotkut pyrkivät teknisiä töitä ottamaan kasille ja ysille valinnaiseksi päästäkseen muita aineita helpommalla tai ainakin vähemmällä lukemisella, Leveelahti sanoo ja lisää, että opetuksen alkaessa iskee sitten pettymys, kun pitääkin tehdä töitä ja nähdä vaivaa myös viimeistelyyn.
– Siitäkin selvitään, sillä useimmat huomaavat nopeasti motivoitua sillä, että työt saa tehdä itselle. Ja toki löytyy paljon myös niitä, jotka jo malttamattomasti ovat odottaneet teknisiin töihin pääsyä työideoidensa kanssa.
Pälkäneellä vähimmäismäärää enemmän käsityötä
Teknistä käsityötä opetetaan pääsääntöisesti kuten jo pitkään Suomessa on tehty, mutta opetukseen asettavat uusia haasteita esimerkiksi paine korvata ohjelmoinnilla käsillä osaamista ja tietomäärän massiiivinen lisääntyminen.
– Tietomäärä on tosiaan kasvanut valtavasti, vaikka kukaan ei tee aineeseen oppikirjoja.
Haasteita on tuonut myös se, että valtakunnallinen opetussuunnitelma ei velvoita kuntia puuntyöstötekniikoiden opettamista vaativien edellytysten järjestämiseen. Pälkäneellä on kuitenkin tuettu tätä – osittain myös kansalaisopiston perinteistä ja tarpeista johtuen.
Pakollisten käsitöiden määrä on valtakunnallisesti vähentynyt. Uusimpaan valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan pakollisia käsitöitä – sekä teknisiä että tekstiilitöitä – vähennettiin kolmesta viikkotunnista kahteen.
– Ajateltiin, että valinnaisuutta lisäämällä tämäkin taitoaine tulisi entistä suositummaksi. Kaikkihan eivät kuitenkaan enää kasille tai ysille ota käsitöitä, joten tuo pakollinen seiskalla opiskeltava osuus jää heille peruskoulun viimeiseksi kokemukseksi asiasta ja myös päättöarvosanaksi. Onneksi koulumme tuntijakoon saatiin Pälkäneellä paikallisesti tuo kolmas tunti takaisin, Leveelahti kiittelee.
Valinnaisena aineena teknistä työtä voi Kostianvirran yhtenäiskoulussa opiskella kahdeksannella ja yhdeksännellä kaksi vuosiviikkotuntia pitkänä valinnaisaineena ja lisäksi vielä lyhyenä valinnaisaineena, johon haetaan vuodeksi kerrallaan, yhden vuosiviikkotunnin.
– Aivan viime vuosina kaikkiin näihin ryhmiin on riittänyt halukkaita ja jopa lukion valinnaiskurssi pyörii nyt toista vuotta peräkkäin, kun se aiemmin toteutui noin joka kolmas vuosi.
Tarkat työturvallisuusohjeet
Teknisissä töissä opettajan on otettava huomioon pitkä lista työturvallisuusohjeita, jotta opetus on turvallista. Ryhmät muodostetaan niin, ettei 16 oppilaan turvalliseen työskentelyyn suositeltu oppilasmäärä ylittyisi.
Vähänkään vaarallisissa työvaiheissa opettajan taas tulee seistä oppilaan vieressä ja valvoa suoritusta, eikä vastuuta saa jakaa esimerkiksi avustajalle.
– Avustaja ei siis voi esimerkiksi valvoa oppilaan metallin leikkaamista kaarisaksilla, vaikka hän voi tehdä sen itse oppilaan puolesta, Leveelahti selventää.
Opettajan malliopetus on nykyisin vähentynyt, mutta sitä tarvitaan edelleen vaarallisten työvaiheiden opiskelussa.
– Oppilas ei voi esimerkiksi kokeilla, millä eri keinoilla sahataan pyörö- tai vannesahalla vahingoittumatta.
Työturvallisuus on Leveelahden mukaan myös lisännyt byrokratiaa: teknisen työn tilassa ei esimerkiksi saa käyttää pintakäsittelyaineita, jotka eivät ole tilan kemikaaliluettelossa käyttöturvallisuustiedotteen kera.
Nykyään myös tiedetään, että kovapuulajien hiontapölyn syöpävaarallisuus koskee myös kaikkien lehtipuiden hiontapölyä.
Ei jakoa sukupuolen mukaan
Menneinä vuosikymmeninä Suomen kouluissa oli melko tavallista, että tytöt opiskelivat tekstiilitöitä ja pojat teknisiä töitä. Sukupuolijako on nykykoulussa menneen talven lumia. Sukupuolen merkitys jäi Leveelahden mukaan pois viimeistään viimeisimmässä opetussuunnitelmassa eli Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014.
– Seiskalla meillä on sekä teknistä- että tekstiilityötä kaikille yhtä paljon. Kasilla ja ysillä valinnaisaineteknistä valitsevat kaikki ne oppilaat, joita aine kiinnostaa. Valinnaisteknisissä on vielä tähän asti ollut enemmän poikia, mutta ilmeisesti tämän aineen valitseminen on kiinnostanut poikia useammin. Toisaalta en enää edes muista sellaista vuotta, ettei kaikissa valinnaisteknisen ryhmissä olisi ollut myös tyttöjä mukana, vuonna 2005 työnsä Pälkäneellä aloittanut Leveelahti toteaa.
Arviointi yhdessä oppilaan kanssa
Oppilaiden tekemät työt arvioidaan, mutta lopputulos ei ole enää ainoa arviointia määrittävä tekijä. Myös ideoinnin ja omaperäisyyden merkitys tuotesuunnittelussa ja valmistuksessa on noussut aiempaa arvokkaammaksi.
– Hyvistä ideoista saa palkita, vaikka lopputulos ei onnistuisikaan täydellisesti tai edes hyvin. Arviointiakaan ei sanele enää opettaja, vaan työt arvioidaan oppilaan kanssa arviointikeskustelussa.
Teknisen käsityön tärkeimpiä tavoitteita ovat edelleen silmä–käsi -koordinaation harjoitteleminen, itsensä toteuttaminen käsillä tekemisen kautta ja onnistumisen edellytysten saaminen mahdollista tulevaisuuden ammattiakin varten. Tärkeää on myös oppia siivoamaan työnjäljet, kehittyä oman rakennetun esineympäristön arvioimisessa, huoltamisessa ja parantelussa sekä oppia sinnikkyyttä esimerkiksi työn viimeistelyssä.
