Penttilän tilan vanhan navettarakennuksen karjakeittiössä käy iloinen ja tehokas hyörinä. Naiset naapureista, Minna Saario, Pirjo Järvinen ja Hanne Oinonen, lajittelevat vaatteita ja pakkaavat niitä banaanilaatikoihin yhdessä Kielo Penttilän kanssa. Laatikoiden kansiin he kirjoittavat tiedoksi englanninkielisin sanoin vaatteiden käyttäjäryhmät.
– Google-kääntäjän avulla tekstejä on pystytty laittamaan myös ukrainan kielellä, Kielo Penttilä huomauttaa.
Joukon jatkoksi astuu ovesta sisään vielä Johanna Tila, jonka mukana karjakeittiöön tulee monta vaatteita sisältää laatikkoa.
– Omista kaapeista ovat, lasten ja aikuisten vaatteita. Lapsilla on se taipumus, että ne kasvavat, Tila selittää käytöstä pois jääneiden vaatteiden määrää.
Matti Penttilä, joka on soitellut jo yksissä lajittelutalkoissa olleet naapurit koolle, ensimmäisellä kerralla mukana oli myös Liisa Alanko, ottaa vastaan naisten täyttämiä laatikoita ja nostelee ne korkeiksi pinoiksi karjakeittiöstä avautuvaan viereiseen huoneeseen.
– Hain juuri 60 kappaletta banaanilaatikoita Oriveden kaupoista. Niihin on helppo pakata ja ne menevät tiiviisti päällekkäin, hän perustelee banaanilaatikoiden käyttöä varastoinnissa ja kuljetuksissa.
Varmuuden vuoksi, vaikka miltei kaikki vaatteet ja tavarat ovat hyviä ja käyttökelpoisia, Ukrainaan lähtevät avustukset on tarkastettava.
Ihmisillä kova halu auttaa
Tavaroiden lajittelun ja pakkaamisen jälkeen karjakeittiö tyhjenee pian, kun Samaria-järjestön auto kaartaa pihaan hakemaan Ukrainaan menevän avustuskuorman. Kysymykseen, minkä kokoluokan auto tarvitaan, Matti Penttilä vastaa, että kyllä sen on kuorma-auto oltava. Avustuksia on taas virrannut niin paljon sen jälkeen, kun ensimmäinen kuorma lähti tilalta Helsingin kautta kohti Kiovaa marraskuun lopulla.
– Ukrainan tilanne on herättänyt suomalaiset. He ovat todella sydämestään mukana. Emme ole keneltäkään kuulleet, että mitä sitä tavaraa pitää sinne kerätä. Toiset antavat vähästään, toiset paljostaan, Kielo Penttilä kuvaa auttamisenhalua.
– Ukrainalaiset sotivat siellä meidän puolestamme, Matti Penttiä täydentää.
Avustustavaraa tuodaan osaksi suoraan Penttilään. Sopimuksen mukaan Matti Penttilä myös noutaa lahjoituksia lähialueilta. Kuormiin on tullut täytettä paitsi Kuhmalahdelta, niin myös Sahalahdelta, Eräjärveltä, Luopioisista ja Tampereelta.
– Sahalahden käsityöpiiriläisiltä hain valtavan määrän heidän varta vasten ukrainalaisia varten kutomiaan tumppuja ja sukkia. Sanoivat, että ovat nyt alkaneet tehdä myös liipaisinsormellisia tumppuja.
– Ihmisillä on kova halu auttaa. Vaatetta tulee etupäässä, myös sidetarpeita, apteekkituotteita, säilykkeitä ja suklaatakin, hän listaa banaanilaatikoiden sisältöä.
– Siellä on niin kauhea pula kaikesta, on niin hirveästi tuhottu, eikä sille näytä loppua tulevan.
Järeämpääkin tavaraa on Kuhmalahdelta lähdössä Ukrainaan. Sahalahtelaisen Sami Laurilan antamat viisi uutta moottorisahaa ja 12 kirvestä menevät suureen tarpeeseen, kun sodan keskellä elävä kansa yrittää selviytyä kodeissa, joista on sähkö poikki.
Paikallinen yrittäjä Petri Täyrönen toi tavaroiden lajitteluiltana avustuskuormaan kaksi suurta kiertovesipumppua.
– Haastan muitakin yrittäjiä lähtemään mukaan auttamaan, hän patistaa.
Safariyrityksen irtaimisto meni Ukrainaan
Matti Penttilä kertoo soittaneensa haastattelupäivänä Samaria-järjestön toiminnanjohtaja Markku Toimelalle. Penttilä yllättyi, kun puhelimeen vastattiinkin Kiovassa.
– Heille tuli niin paljon tavaraa, että lähtivät matkaan aiemmin kuin oli ajateltu, hän sanoo ja lisää sen verran saaneensa tietoa aikataulusta huonosta yhteydestä huolimatta, että seuraava lähtöpäivä Suomesta on 15.2.
– Kiovan ja Helsingin välin ajaa kolmessa, neljässä päivässä. Se on 4000 kilometrin reissu, kesärenkailla talven liukkailla, kun nastoja ei saa käyttää. Se on melkoista taiteilua.
– Oli ajatuksena, että itsekin olisin lähtenyt, mutta mökkivuokrauksien kanssa on niin paljon töitä. En voinut jättää Kieloa yksin tekemään. Ajaminen on aika rankkaa, kun vain vaihdetaan kuskeja. Pitäisi osata nukkua apumiehen paikalla, hän kertaa ajatuksiaan ensimmäisestä avustuskuorman viemisestä, joka tehtiin tilan omalla autolla.
Tuossa kuormassa lähtivät Ukrainaan safaritoiminnan lopettamisen jäljiltä tarpeettomiksi jääneet retkeilyvarusteet ja koneet, joille ei enää ole tilalla käyttöä.
Auttamisesta tulee hyvä mieli
Penttilät ovat saaneet tietoa sotaan joutuneen maan tilanteesta ja ihmisten hädästä muutoinkin kuin uutisia seuraamalla.
– Meillä on ollut pitkäaikaisia mökkien vuokraajia Ukrainasta. Heiltä on kyselty kuulumisia, on saatu sähköpostia. Tuli tunne, että meidän on tehtävä jotakin ja että meidän on mahdollista tehdä jotakin, Matti Penttilä sanoo.
– Tulee hyvä mieli, kun saa auttaa. Ihmisille tulee hyvä mieli, kun he saavat apua.
– Kun Ukrainan tilanne on sellainen kuin on, niin tällainen auttaminen on pientä silti, talkoisiin lähtenyt Pirjo Järvinen miettii.
– Ja vaikka sota joskus loppuu, niin sitten sitä apua vasta tarvitaankin, kun maan jälleenrakentaminen alkaa, Matti Penttilä täydentää.
