Kaarina Linjama.
”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.” Virren 600 sanoja olen hyräillyt mielessäni viime aikoina kuultuani perhediakonin tehtävissä monia huolestuneita kertomuksia ahdingosta, johon perheet ovat ajautuneet. Olen pohtinut, kuinka voin auttaa parhaiten, kuinka ylläpitää toivoa silloinkin, kun mahdollisuuksia tuntuu olevan inhimillisesti ajateltuna vain vähän.
Kaikki tunnemme ne asiat, jotka meitä tässä ajassa kuormittavat. Toivon kokemukselle on nyt aivan erityinen tilaus, sillä se ylläpitää vaikeuksien keskellä elämänvoimaa ja luottamusta siihen, että asiat voivat kääntyä myös parempaan suuntaan. Toivo auttaa siirtämään katseen tulevaisuuteen. Toiveikkuus on elämänasenne, joka aktivoi meitä, pitää liikkeessä: tulevaisuus ei ole valmiiksi tehty vaan voimme vaikuttaa siihen omilla teoillamme. Elämällä on tarkoitus silloinkin, kun ei tunnu siltä. Vaikka toivo ei ole tuosta noin vain otettavissa tai valittavissa, voimme silti tietoisestikin vahvistaa sitä.
Tiedämme, että toinen ihminen on usein toiselle paras toivon tuoja. Myötätuntoisella kohtaamisella ja läsnäololla voimme välittää toisillemme Jumalan rakkautta, joka meille on annettu jaettavaksi. Ei tarvita suuria tekoja, sillä usein toivo piilee pienissä arjen hetkissä. Siksi Kangasalan seurakuntakin kutsuu tänä talvena kaikkia yhteiseen ruokapöytään usealla eri tavalla tai vie toivon kynttilää sinne, missä muutoin on hämärää kuten yksinäisiin koteihin.
Usko ei ratkaise arjen kamppailuja. Elämämme haasteet eivät katoa vaikka uskoisimme lujastikin Jeesukseen. Mutta usko voi auttaa meitä katsomaan vaikeuksiakin Jumalan huolenpidon ja rakkauden läpi. Tässä raadollisessakin todellisuudessa Jeesus on meille merkki toivosta, siitä että Jumala ei ole unohtanut meitä. Se tarkoittaa, että elämällämme ja meillä itsellämmekin on merkitystä.
Toivolla on myös ajallisen elämän ylittävä kiinnekohta. Se suuntaa ajatukseni tulevaan hyvään, jonka toteutumista toivon. On lohdullista luottaa siihen, että olemme Jumalan kämmenellä kaikissa elämämme vaiheissa alusta loppuun saakka ja vielä siitäkin eteenpäin. ”Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,/ tyyneksi, lämpimäksi liekki luo./ Valaiset pimeän, voit pelot poistaa./ Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!/ Hyvyyden voiman uskollinen suoja/ piirittää meitä, kuinka käyneekin./ Illasta aamuun kanssamme on Luoja./ Häneltä saamme huomispäivänkin.”
Kaarina Linjama
Perhediakoni, Kangasalan seurakunta
Viimeisimmät kommentit