Uteliaat katseet tulevat ennen haukkumista. Sitten vieraalle kyllä haukutaankin. Yhdeksän siperianhuskya muodostaa jo aikamoisen lauman. Annika Viinikkalalla kaikki lähti noin viisi vuotta sitten siitä, kun hän oli kaverinsa kanssa talvivaelluksella. Sinne kaverin vinttikoiraa ei voinut ottaa mukaan.
– Halusin koiran, joka voi vetää minua ja ahkiota ja joka tarkenee talvivaelluksilla. Mutkien kautta löysin siperianhuskyn pennun, aran nartun. No, aika pian sille piti löytää kaveri – husky on vahvasti laumaeläin.
Raumalaissyntyinen Viinikkala asui Turun keskustassa, mutta koiramäärän kasvaessa tarvittiin tilaa hengittää. Pälkäneeltä löytyi pari vuotta sitten juuri sopiva talo ja iso piha läheisine metsineen tähän tarkoitukseen.
– Olen todella tyytyväinen. Koen itseni ihan pälkäneläiseksi, ja koirilla on tilaa temmeltää. Luontoyhteys on löytynyt täältä ihan eri tavalla.
Viinikkala kuvaa, että ison koiralauman pito on hänelle elämätapa, harrastus. Mieskin löytyi vasta Pälkäneelle muuton jälkeen Orivedeltä.
Vaatii aikaa, rahaa ja lempeyttä
Tällä hetkellä Annika Viinikkala, 32, tekee insinöörin töitä parille asiakasyritykselle yrittäjänä, koska niin hän pystyy määrittelemään omat työajat hyvin koiranpidon lomassa. Kennelnimi Yöjuoksulla häneltä löytyy, vaikka hän ei aktiivisesti koiria kasvatakaan.
– Muutin tänne alun perin opiskellakseni eri alaa, mutta surkeiden sattumusten seurauksena en ole vielä osallistunut pääsykokeisiin. Ensin Runo synnytti pentuja juuri valintakokeiden aikaan, ja toisella hakukerralla minulta repesi pakaralihas enkä taaskaan voinut osallistua fyysisen kunnon kokeiseen.
Siperianhusky on aktiivinen rekikoira. Viinikkala treenaa koiria sprinttimatkalle valjakoissa, jossa on kerrallaan 4–6 koiraa. Ne juoksevat muutenkin paljon pihassa ja metsässä. Koiran lajityypillisten tarpeiden toteuttaminen on tärkeää.
– Valjakkoharrastuksen tämä koira vaatii. Hyvä koira tajuaa heti sisäsyntyisesti, mitä valjakossa pitää tehdä. Se haluaa vetää ja juosta.
Koirankasvatus vaatii aikaa, rahaa, kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Viinikkalan koirat kuluttavat kuukaudessa 120 kiloa kuivamuonaa ja 30 kiloa lihaa. Hän tilaa ruoat pitkälti suurina määrinä valmistajalta.
Rakkaus kasvaa
Siperianhusky kuuluu alkukantaisten rotujen joukkoon eikä se ole esimerkiksi yleensä kovinkaan miellyttämishaluinen. Luonteeltaan se on ystävällinen ja lapsirakas.
– Ihan alkujaan se on lämmittänyt ihmistä oikein kylmällä. Lapsista se huolehtii erityisesti.
Annika Viinikkalalle koirat ovat kaikki kaikessa. Rakkauden määräkin vain kasvaa mitä enemmän koiria on. Erityisesti Vaappu-niminen ongelmakoirana hänelle tullut narttu on opettanut paljon.
– Se ei siedä yhtään ihmisiä, joilla on huono energia. Se aistii jotenkin ylitarkasti kaiken. Se myös tappelee vastaan, jos vaikka sen kynsiä yrittää leikata väkisin.
Vaapun kautta Viinikkala on oppinut lempeyttä yhä enemmän. Heillä yhteys toimii kuin ajatus, ja koira juoksee valjakon johtajana.
– Koirat kaivavat aina ylös. Rutiineilla on iso merkitys.
Hän on myös huomannut sen, että itsekin pitää pyytää apua ja osata olla nöyrä. Koirat vaativat pitkää pinnaa myös.
– Joskus voi antaa koiran päättää, kumpaako herkkua se vaikka ottaa. Annoin Runon päättää lenkillä, minne mennään ja mehän menimme vaikka minne. Pälkäne tuli tutuksi uudessa valossa, Annika Viinikkala nauraa.
