Torstaina alkuillasta Kuhmalahden rantasaunalla käy vilske. Auton ovet pamahtavat parkkipaikalla ja kohta saunalle astelee uusia avantouimareita toisten, jo aiemmin saunalle ehtineiden kävellessä myöhemmin tulevia vastaan. Kun uimariporukassa kaikki ovat tuttuja keskenään, niin tervehtiminen ja lyhyt jutustelu pysäyttävät eri suuntiin kulkevat harrastajat toviksi.
– Työssäkäyvät tulevat saunalle myöhemmin, Kari Pajunen tietää iltapäiväviidestä avoinna olevan saunan käyttäjäkunnan aikatauluista.
Toinen, vielä paljon ahkerammassa käytössä oleva kävelypolku kulkee saunan ja laiturin välillä, kun saunan lämpöä hohkaavat uimarit käyvät pulahtamassa synkän mustassa avannossa ja palaavat taas lauteille kerta toisensa jälkeen.
– Yleensä käymme neljä kertaa avannossa, mutta tänä iltana kävimme viisi kertaa, Minna Uusitalo kertoo omasta ja poikansa Jussi Uusitalon käytännöistä.
Jalat juuttuivat jäähän
Torstain hyvin tuulinen, leuto ilma ei ollut Tapio Järviselle kaikkein mieluisin sää avantoon pulahtamiselle.
– Mitä enempi pakkasta on, sitä paremmalta avannossa käyminen tuntuu. Se on ihan kuin huumetta, Järvinen kuvaa harrastuksen antia.
– Viisi vuotta sitten muutimme tänne Kuhmalahdelle ja aloin käydä täällä avantouinneissa. Kangasalan Asemalla asuimme ennen. Silloin kävin Pälkäneellä Kostianvirran rannalla, hän valaisee jo 16 vuotta jatkunutta avantouintiharrastustaan.
– Mitä minä nyt enää Pälkäneelle menisin, kun uintipaikka on tässä omalla kylällä, ihan nurkilla, hän täydentää.
Mies kertoo joskus aiemmin viihtyneensä avannossa, hyisessä vedessä, vähän pidempiäkin aikoja, mutta enää ei isoa lenkkiä siellä tee. Uinti-iltojen vakiovarusteisiin kuuluvat pipo ja erityiset avantouintijalkineet. Jalkineiden käytöstä Järviselle muistuu mieleen se uintikerta, jolloin hän ei vielä suojannut jalkojaan.
– Ihailin tähtitaivasta Kostianvirran varrella. Sillä välin jalat jäätyivät jäähän kiinni, kun olin paljain jaloin.
Henkireikä, ajatusten nollaaja
Kuhmalahden rantasaunalla käyvä väki kehuu avantouimareita mukavaksi porukaksi, jolla on keskenään tosi hauskaa. Harrastukseen on kuulemma aina mukava tulla.
– Lauteilla puhuttavat asiat ovat sellaisia, että jokainen voi osallistua keskusteluun. Voi jutella tai olla vaan hiljaa ja kuunnella, Minna Uusitalo mainitsee.
– Avannossakaan ei ole suorituspaineita. Siellä voi uida kierroksen tai sitten pelkästään pulahtaa, miten vaan, hän lisää.
Uusitalo sanoo avantouinnin vaikutuksista terveyteen, ettei hän niin tiedä flunssien poispysymisestä, mutta että avannossa käymisellä on selkeä piristävä vaikutus mielialaan ja yleishyvinvointiin.
– Se nollaa ajatukset. Ja kun uinti-ilta on näin torstaisin, niin se on jo melkein kuin laskeutumista viikonloppuun, hän kuvaa.
Uusitalon yläkouluikäinen Jussi-poika on nuoresta iästään huolimatta jo melkoinen konkari avantouimariporukassa. Jussi Uusitalo on kulkenut avantosaunalla äitinsä mukana ihan pienestä, monena vuonna satunnaisesti, mutta tänä talvena säännöllisemmin.
Eläkkeellä oleva Veikko Virtanen sanoo, että monesti hänelle tulee väsynyt olo siinä kohtaa päivästä, kun avantosaunalle lähtöaika on jo lähellä. Kotiin tullessa fiilikset ovat toiset.
– Kyllä avannossa käynti piristää. Tulee hyvä olo. Ei pahemmin flunssaa ole olut, hän mainitsee ja kertoo samalla aloittaneensa avannossa käynnin jo vuonna 1999.
Armi Rajala puolestaan vakuuttaa, että avantouinnin jälkeen uni tulee hyvin.
Annakaisa Laineelle uimaporukka tarjoaa sosiaalisia aikuiskontakteja yksivuotiaan lapsen hoidon lomassa.
– Avantouinti on sellainen henkireikä, hän tiivistää.
Lämmitys talkoilla
Sauna lämpiää talkoovoimin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kukin talviuimari vuorollaan laittaa valkean pesään. Minna Uusitalo muistelee, että kun hän aloitteli avantouintiharrastustaan parikymmentä vuotta sitten, niin silloin saunalle oli lämmittäjä erikseen.
Huomenna saunan lämmitysvuorossa on Tapio Järvinen.
– Pyysin jo avaimet tämän illan lämmittäjältä. Tulen tänne kolmelta, suunnittelee Järvinen, jonka vastuuvuoro päättyy illalla valojen sammuttamiseen ja oven lukitsemiseen.
