Kallistunut energia on tuonut esiin polttopuun tarpeen. Lämmityskulujen noustessa yhä useammat ovat ottaneet käyttöön jo unohtuneet puuhellat ja muut kaminat. Monesta mökistä puuhellat on jo ehditty kokonaan poistaa ja nyt surkutellaan. Puuhellat ovat tulleet uuteen kukoistukseen. Puulämmitys vaatii tietysti klapeja ja tekijöitä. Kohta on paras aika kaivella kirveet ja sahat esiin ja ryhtyä hommiin. Mutta mistä puut? Pohtiminen tulee ajankohtaiseksi ainakin, jos ei omista itse mitään metsätilkkua. Mutta naapureilta kannattaa kysyä.
Harvennushakkuilta saa usein kerättyä latvuksia ja muuta sopivaa kalikkaa, jotka kelpaavat lämmitykseen. Monet pellonreunat kasvavat runsaasti lehtipuustoa ja ovat usein helppoja kohteita pienelle siistimiselle. Pikkuteiden varsilla riittää usein poistettavaa pienpuuta, lehtipuut valtaavat ne nopeasti. Ja aina ei tarvita järeitä työkaluja, jos ei osaa käsitellä moottorisahaa. Hyvällä vesurillakin tekee paljon jälkeä. Lahovikaiset ja jo pehmeät pököt kannattaa jättää paikoilleen. Hyönteisiä ravinnokseen kaivelevat tikat ja tiaiset tarvitsevat niitä kipeästi. Polttopuiden keruu ja pilkkominen käyvät myös kuntoilusta, hiki tulee varmasti eikä muuta rehkimistä tarvita.
Klapien kuivuminen on nopeinta keväällä, kun aurinko paistaa ja tuulet henkäilevät. Kun polttopuut on ajoissa keväällä tehty, voi niitä sitten syyskylmien tultua pesään heitellä. Ulkona puut eivät kuivu tarpeeksi ja siksi on syytä aina pari päivää aiemmin kiikutella pari kopallista sisätiloihin lämpenemään, jotta pintakosteus haihtuu.
Jos polttopuut tehdään ajoissa keväällä, on myös rakennuspuut parasta kaataa jo tammi–maaliskuun aikana. Jo vanhakansa tiesi, että silloin kaadettu puu kestää eikä lahoa helposti. Rakennuspuut suositeltiin kaadettavaksi nousevan kuun aikana ja polttopuut kehotettiin kaatamaan täydenkuun aikana.
Vielä 1960-luvulla ja osin 70-luvun alussa Vehkajärvellä oli kolme sahaa. Kettulan Kyöstin sirkkeli oli kylän keskellä, Savimaalla oli Rantalan Veinin raamisaha ja myös Leppäsen veljekset pyörittivät sirkkeliään säännöllisesti. Kylän valot aina vilkkuivat, kun Leppäsellä sahattiin.
Sahaustoiminta aiheutti välillä tietysti pientä harmia. Veinillä oli purukasassa piilossa ”virvokekannu” ja vaimo Hilma haeskeli sitä rautakangella, muttei löytänyt. Naapurissa Lehtis Kustaa ei nähnyt laskea rahojaan, kun valot kaiken aikaa vilkkuivat, ”miljoonan kohdalla sekosin, kun valot väpätti”.
