Elämme huonojen uutisten aikaa. Siksi ajatuksissa ja keskusteluissa on viime aikoina ollut epätavallisen synkkä sävy. Ei voi eikä pidä ohittaa uutisia kulkutaudeista, talouden ongelmista, sodasta ihan maamme lähipiirissä, kärsivistä ihmisistä taisteluiden jaloissa tai muiden koettelemusten kourissa. On perin luonnollista, että uutisten äärellä masennus ja epätoivo saattavat hiipiä sydämeen. Maailmantilannetta katsellessamme kyselemme, miten tästä selviämme, mitä on edessä ja ymmärrämme, miten vähän yksi pieni ihminen voi tehdä sen parantamiseksi.
On olemassa toisenlainenkin näkökulma aikaamme ja ihmisenä olemiseen. Raamatun kirjoittajilla oli aikanaan tiedossa nämä päivät, joita nyt elämme. Taivaalliselle Isälle kohtaamamme ongelmat eivät ole tulleet yllätyksenä, Hän on kertonut niistä Sanassaan jo etukäteen. Hän, joka on luonut koko maailman ja tuntee meistä jokaisen sydänjuuriamme myöten, tietää myös, miten niiden kanssa jaksamme elää ja miten pääsemme eteenpäin. Jumalan vastaus on nimeltään Jeesus. Hänestä sanotaan: ”Koska Hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, Hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan”.
Miten tärkeää on ottaa silmiemme eteen taivaalliset silmälasit, katsoa Jumalan todellisuuteen, Hänen mahdollisuuksiinsa. Mihin pieni ihminen ei kykene, sen suuri Jumala tekee. Tartutaan siis, ystävät, ajatuksissa ja keskusteluissa rohkeasti siihen toivoon, mikä meille Jeesuksessa on annettu. Katseen kääntäminen Taivasta kohti ei tarkoita, että unohtaisimme maailman kärsimyksen tai olisimme piittaamattomia sille, mitä ympärillä tapahtuu.
Päinvastoin, kun näemme maailman Hänen silmillään, saamme kokea ahdistuksessa olevia kohtaan sitä myötätuntoa, mitä Hän kantaa sydämessään. Isän lähellä ei voi olla välinpitämätön toisten hätää kohtaan. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer.29:11)
Kari Mikkonen
Pastori, Kangasalan seurakunta
