Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoo, että kunnissa odotellaan kaikessa rauhassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen nostattaman tomun laskeutumista. – Kun pöly on maassa, kunnissa nähdään, miltä maailma näyttää niiden näkökulmasta. Karhusen mukaan kunnat vartoavat myös huhtikuisten eduskuntavaalien jälkeen koottavan hallituksen ohjelmaa. Siinä kiinnostaa erityisesti se, kohtaavatko kunnat vielä uuden reformin eli ryhdytäänkö seuraavaksi mylläämään koulutuspalveluja.
Maamme kuntien vaakunoiden kirjo juhlistaa Kuntataloa. Suomessa on tällä hetkellä 309 kuntaa.
– Kunnat ovat erilaisia. Jokaisen kunnan tilanne on ainutlaatuinen. Kaikissa kunnissa vallitsee uniikki fiilis. Kullakin kunnalla on ikiomat hyvät puolensa ja heikkoutensa. Meillä on siis 309 jäljittelemätöntä kuntamaailmaa, toimitusjohtaja Minna Karhunen herättelee.
Karhunen pitääkin ironisena jokapäiväistä käytäntöä, jossa kuntien asioista puhutaan keskiarvoilla.
– Kaiken huipuksi meidän kuntakentässämme ei ole olemassa yhtään keskivertokuntaa.
– Eivätkä pohjoisessa, etelässä, idässä tai lännessä sijaitsevat kunnat ole keskenään samanlaisia.
Kunnissa vahva usko tulevaisuuteen
Historiallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus hyvinvointialueineen mullisti kerta heitolla kuntien jokapäiväisen elämän. Minna Karhunen muistuttaa, että reformi on suurin koko kuntakentän elämässä sitten niiden perustamisen pääasiassa 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä.
– Minulle on välittynyt kuva, jossa kunnissa niin virkamiehet kuin luottamushenkilötkin ovat varsin rauhallisin mielin. Toisaalta kunnista tulevista viesteistä tunnistan odottamista ja että tilanne selkeytyy. Joissakin kunnissa ollaan hivenen hämmentyneitä, mutta missään tapauksessa yhdessäkään kunnassa ei ole paniikkia. Iloitsen erityisesti siitä, että kunnissa elää ja vahvistuu usko valoisaan tulevaisuuteen.
Karhunen ymmärtää erittäin hyvin kuntia, kun niissä on päätetty katsoa kaikessa rauhassa, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan.
– Sote- ja pelastustoimen uudistus nostatti vahvan tomupilven kuntakentän taivaalle. Parhaillaan elämme vaihetta, jossa pöly laskeutuu pikku hiljakseen alas. Kun maailma on kirkastunut, kunnissa katsotaan tarkasti, miltä ympäröivä maailma todellisuudessa näyttää.
Karhusen mukaan kuntatalous ei ole juuri nyt niin viiltävän veitsen terällä, ettei kunnilla olisi mahdollisuutta reivata asemaansa uuteen asentoon kaikessa rauhassa.
– Kuntien viime vuoden (2022) taloustiedot osoittavat, että kunnat pärjäsivät sote-muutoksen aattona keskiverrosti. Kunnat saavat vielä niin kutsutun verohännän.
– Pidän hyvänä, että kunnissa on aidosti mahdollisuus harkita niiden tulevaisuuden liikkeitä kaikessa rauhassa. Nyt on järkevää katsoa eteenpäin hötkyilemättä.
Karhunen kuitenkin korostaa, että kunta on muuttunut isosti.
Kunnissa jännitetään hallitusohjelmaa
Kuntaliitto on listannut hallitusohjelmatavoitteensa, ja se on perustellut ne kattavasti. Kuntaliitto puhuu uudistuvista, erilaistuvista ja elinvoimaisista kunnista.
Minna Karhunen tietää, että kunnissa seurataan tarkasti huhtikuisia eduskuntavaaleja ja niiden tuloksia. Kuntakentän katseet ovat seuraavassa hallituksessa ja sen hallitusohjelmassa.
– Mitä on tulossa kuntiin, ei tiedetä.
– Juuri nyt kunnat tarvitsevat työrauhaa. Esimerkiksi uusi reformi, koulutuksen järjestämisen uudistaminen, olisi kohtuuton.
Karhunen huomauttaa, että raha ja sen riittävyys on ikuisuuskysymys. Eurot ja talous ovat kaiken tekemisen perusta.
– Missään tapauksessa kunnat eivät tarvitse yhtään uutta tehtävää.
Kuntien johtamisriidat iso huolenaihe
Minna Karhunen vakavoituu ja nimeää kuntien johtamiskriisin isoksi huolenaiheeksi.
– Viime vuonna peräti liki 60 kuntajohtajaa jätti työnsä. Lähdöistä yli kolmannes johtui epäluottamuksesta, eli kuntajohtajan ja johtavien luottamushenkilöiden välien tulehtumisesta.
Karhunen pitää kroonistunutta tilannetta erittäin vakavana ja haitallisena.
– Kuntajohtajiin ja kuntajohtamiseen liittyvät riidat pilaavat näiden kuntien maineen. Maineen menettäminen on monella tavalla turmiollista.
Karhunen on miettinyt paljon syitä kuntajohtajien vaikeiden tilanteiden syntymiseen ja niiden tulehtumiseen.
– Kun joissakin kunnissa on väistämätöntä aloittaa sopeuttamistoimet, niiden hyväksyminen on luottamushenkilöille vaikeaa. Terveellistä on muistaa, että kuntajohtajat toimivat virkavastuulla.
Karhunen huomauttaa, että toki joissakin tapauksissa voi olla kyseessä johtamisen puutteet tai viat. Näin ei voi kuitenkaan olla kymmenissä kunnissa saman vuoden aikana.
– Eräässä kunnassa valittiin vuoden sisällä kolme kuntajohtajaa.
Karhunen sanoo, että maassamme on käytävä suuri poliittinen keskustelu kuntajohtamisesta ja -johtajuudesta, jotta nykyinen surullinen tilanne saadaan tervehdytettyä.
Kymmenen suurinta kaupunkia vetureina
Kymmenikkö Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti ja Pori ovat alueidensa, seutujensa ja maakuntiensa dynamoita. Minna Karhunen sanoo, että keskuskaupunkien myönteinen pöhinä säteilee parhaillaan vaikuttavasti laajalle vetureiden ympäristöön.
Karhunen pitää suurenmoisena saavutuksena sitä, että veturikaupunkien ja niiden naapureiden välille on syntynyt koko ajan syvenevää yhteistyötä.
– Tamperehan on kehyskuntineen valtakunnallinen edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Tampereen elinvoima säteilee Pirkanmaan kaikkiin 23 kuntaan. Vuosien työ kantaa hedelmää, kun Pirkanmaan kunnat puhuvat keskuskaupungistaan hyvää ja myönteistä. Ja päinvastoin.
Karhunen ounastelee, että Tampere osaa käyttää isoimman asemaansa nöyrästi.
– Veturikaupunkien ja niiden vaikutusalueilla olevien kuntien yhteistoiminta avaa koko ajan uusia myönteisiä mahdollisuuksia. Investointeja. Uusia asukkaita. Yrityksiä. Työpaikkoja. Elinvoimaa.
Karhusen mielestä kaikki alueet voivat oppia yhteistyön tiestä jotakin.
– Tuloksia syntyy, kun kuntien kesken vallitsee vahva luottamuksen ilmapiiri.
Karhunen teroittaa, että kuntakentällä on tuottavuushaasteensa. Näitä voitetaan aidolla yhteistyöllä.
– Suosittelen kunnille vapaaehtoista ongelmien ratkaisemista ja uudenlaisten palvelujen tuottamistapojen ideointia ja toteutusta.
”Otetaan sote-sopasta opiksi!”
Minna Karhunen herättelee kuntia ottamaan opikseen vuosikausia jatkuneesta sote-väännöstä ja sen lopputuloksesta.
Karhunen ounastelee, että kunnat ovat jo tuota pikaa perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä perusopetuksen ja ylipäänsä koulutuspalveluiden järjestämisessä.
– Kuntien kannattaa nyt olla kaukaa viisaita, ja niiden pitää ratkaista oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti radikaaleillakin tavoilla koulusektorin haasteet.
Karhunen varoittaa, että valtio voi muuten alkaa toteuttaa sivistysalueita.
– Kun kunnat eivät pystyneet uudistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla, valtion oli puututtava peliin.
Karhunen muistuttaa, että kunnat ovat uuden äärellä, kun TE-keskusten tehtävät siirtyvät kunnille kahden vuoden kuluttua.
– Aika rientää vauhdilla. Toivottavasti tämän muutoksen kanssa ei tule tulipalokiire.
Karhunenhuomauttaa, että kunnat ovat isoon ääneen vakuuttaneet, että ne osaavat hoitaa nykyisiä toimijoita paremmin työvoima- ja yrityspalvelut.
– Kunnat ja alueet ovat täysin erilaisia. Kuntien on tuotava konkreettisia uusia tapoja palveluiden tuottamiseen ja tarjoamiseen. Tarpeetkin eri puolella Suomea ovat kovin erilaiset.
”Jos nykyinen syntyvyys onkin normaali?”
Suomi on kipuillut rajusti laskevan syntyvyyden kanssa liki kaksi vuosikymmentä. Minna Karhunen huomauttaa, ettei Suomi ole ongelmansa kanssa yksin, sillä länsimaita piinaa sama ilmiö.
Karhusen mielestä yhteiskunnassamme olisi keskusteltava auki, mikä on maamme oikea normaali syntyvyys.
– Jos toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat olivatkin poikkeus? Ja jos nykyiset vauvojen määrät ovat uusi normaali! Sodan raatelema yhteiskunta oli rakennettava uudelleen. Sodan vuosina menetimme väestöä. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä naisten osuus työelämässä on tullut keskeiseksi voimavaraksi. Koulutustasot ovat nousseet kansainvälisestikin merkittävän korkealle. Molemmat sukupuolet käyvät työssä.
Karhunen sanoo, että ehkä juuri nyt on oikea ja otollinen hetki sopeuttaa suomalainen yhteiskunta vallitsevaan tilanteeseen. Sopeuttaminen on tehtävä työvoimaan ja rahaan nähden.
– Sopeuttaminen edellyttää nykylaajuisen palveluverkoston karsimista. Valtiomme eläisi suu säkkiä myöten eli siten, mihin verovaramme riittävät.
– Nyt on varmasti suurta viisautta miettiä suomalainen hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta uudelleen. On tunnustettava, ettei jatkuva kasvu ole mahdollista.
Karhusen mielestä esimerkiksi työvoimapulakeskustelussa olisi siirryttävä ihmettelystä eteenpäin.
– Mitkä alat ja mitkä tehtävät ovat avainaloja ja -töitä, joihin ohjaamme työvoimaa. Koulutammeko insinöörejä vai sairaanhoitajia tai bussikuskeja ja kaupan henkilökuntaa?
Karhunen pitää nykyistä yhteiskunnallista keskustelua vierasperäisestä maahanmuutosta tuloksettomana.
– Siinä puhutaan ihmisistä eräänlaisena massana. Meille ei tule suuria ihmisjoukkoja. Tänne tulee isiä ja äitejä sekä poikia ja tyttöjä. Nämä tulijat haluavat perheen, työn, ystäviä. Kantaväestön tuhannen taalan kysymys on, miten edistämme heidän juurtumistaan asukkaiksi, suomalaisiksi.
Karhunen korostaa, että maahanmuuton lähtökohta on hakoteillään, jos suomalaiset haluavat tulijoilta ainoastaan heidän työpanoksensa.
– Kysymys kuuluu, haluammeko oikeasti ja mihin me olemme valmiita?
MATTI PULKKINEN
