– Kun ajattelee, että olemme nousijajoukkue ja liikkeellä melkein samalla joukkueella kuin viime kaudella, tämä kausi on oikeastaan ollut yllättävänkin positiivinen, arvioi SB Lujan otteita joukkueen puolustaja Erkki Hyöki.
Nousijajoukkueelle tyypillisen sarjan alakertaan jumittumisen sijaan Luja on keikkunut kelpo sijoituksilla koko kauden kakkosdivisioonalohkossaan. Viime viikonloppuna otettu 7–9-voitto Lätystä varmisti pälkäneläisjoukkueelle paikan neljän joukkueen pudotuspeleissä, kun pahin uhkaaja MSM kaatui omassa pelissään kirvelevään 8–9-tappioon ja menetti mahdollisuutensa jatkopeleihin. Neljästä pudotuspelijoukkueesta kaksi etenee nousukarsintaan.
Samassa lohkossa pelaavalla KU-68:lla on sen sijaan jäljellä vielä runsaasti panosta viimeisissä otteluissaan; kaksi voittoa kahdesta pelistä olisi tarpeen, jotta viime hetken nousu putoamiskarsintapaikalta olisi mahdollista.
SB Luja ja MSM ovat vastakkain runkosarjan viimeisellä kierroksella perjantaina Kostia-areenassa. Jo jonkin aikaa velloneiden huhujen mukaan kyseessä voi olla pälkäneläispuolustaja Hyökin viimeinen sarjaottelu Lujan paidassa.
– Kyllä siinä sillä lailla perää on… Olen ilmoittanut, että jos joukkue vahvistuu ja nuorentuu nuorilla hirvaksilla, voin siirtyä sivuun. Jos näyttää siltä, että joukkuetta ei meinata saada kasaan, ehkä vielä ensi kausi voisi mennä pelatessa. Ainakaan vielä ei porata.
Hyöki myöntää, että särkylääkkeitä kuluu milloin lonkan tai milloin polven pikkuvaivojen johdosta nykyisin enemmän kuin 2000-luvun alkuvuosina. Tuolloin hän kirmasi ensimmäisiä kertoja salibandykentällä, ensin Lukon juniorina Petri Tuomiojan houkuttelemana ja sittemmin Lujan miesten joukkueessa Pasi Nurmen pyynnöstä.
– Kun on tarpeeksi huono, ei kysellä muualle pelaamaan, Hyöki letkauttaa pitkään kestäneestä seurauskollisuudestaan.
Hän kehaisee niin joukkuekavereitaan kuin hyväksi kuntoiluharrastukseksi käypää salibandyakin. Myös puitteet ovat viime vuosina olleet areenan myötä huippuluokkaa.
Vahvasti peliin heittäytyvälle pelaajalle salibandy ei ole tarjonnut pelkkää iloa ja riemua. Hankaluudet ovat olleet vahvasti kytköksissä omaan käytökseen, johon peli- ja ikävuodet ovat tuoneet uudenlaista perspektiiviä.
– Välillä on ottanut pelin ehkä liian tosissaan. Kun meni hermo, tuli helposti sanottua tuomareille tyhmästi ja katseltua punaisia kortteja. Vanhemmiten on vähän ymmärtänyt, että ei se ihan niin kauheaa ole, jos vapaalyönti menee joskus väärään suuntaan.
