Kaksi eduskunnassa meritoitunutta sydänhämäläistä, Marjatta Stenius-Kaukonen ja Heikki A. Ollila, tiivistävät kansanedustajuuden parhaat ja huonot puolet – ja kertovat, mitä työpäivää kansanedustajana eivät itse hevin unohda.
Milloin toimit kansanedustajana?
Heikki A. Ollila: Olin eduskunnassa 1987–1995, jolloin jäin pois ”yleisön pyynnöstä”. Palasin 2003, ja en asettunut ehdolle 2011 vaaleissa.
Marjatta Stenius-Kaukonen: Vuosina 1975–1995 ja 1999–2003. Euroopan parlamentin jäsen olin 1995–1996.
Mikä kansanedustajan työssä oli parasta?
HAO: Kansanedustajan työ on erinomainen näköalapaikka yhteiskunnan ja maailmankin tapahtumiin. Siinä saa myös tutustua moniin hienoihin ihmisiin niin eduskunnassa kuin muuallakin.
MSK: Jos on kiinnostunut Suomen ja maailman tapahtumista, eduskuntatyö tarjoaa siihen hienon näköalapaikan. Kansanedustajan työ auttaa ymmärtämään kokonaisuuksia ja hahmottamaan eri asioiden välisiä yhteyksiä sekä sitä, miten ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Työn ansiosta myös Pirkanmaa on tullut koluttua ristiin rastiin.
Mikä oli vaikeinta?
HAO: Helsinki on niin syrjässä… Asioita on niin paljon, tärkeitä ja kiinnostaviakin, että on pakko priorisoida.
MSK: Se, kuinka vaikeaa oli saada jotakin lakia muutetuksi sen mukaan, mitä itse ja oma puolue piti oikeudenmukaisena. Korjausten saaminen pieniinkin epäkohtiin, joita kaikki pitivät väärinä, kesti vuosia.
Kansanedustajan työpäivä, jota en unohda?
HAO: Ehkä se dramaattinen päivä kesäkuussa 2003, jonka seurauksena pari kuukautta aiemmin valittu pääministeri Jäätteenmäki joutui eroamaan.
MSK: Niitä on montakin. Vuosi 1975, kun valtakirjani tarkistettiin ensimmäistä kertaa. Vuoden 2003 keväällä viimeisenä kansanedustajapäiväni puhemies Riitta Uosukainen lausui sanoja pois jääville edustajille. Omalla kohdallani hän mainitsi, että olen välittänyt muidenkin hyvinvoinnista, mikä tuntui mukavalta. Ja moni muistaa varmasti edelleen syksyn 1991, kun yritin erinäisten vaiheiden jälkeen erota eduskunnasta. Eduskunta ei myöntänyt minulle eroa, ja eduskuntaryhmät pitivät puheenvuoroja siitä, kuinka hyvää työtä olen tehnyt. Se on jäänyt mieleen.
Seuraatko edelleen valtakunnantason politiikkaa?
HAO: Politiikkaa olen seurannut ja ollut mukana tavalla tai toisella 55 vuotta, ja mihinkäs koira karvoistaan pääsee…
MSK: Ilman muuta seuraan edelleen aktiivisesti erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan asioita sekä valtakunnan tasolla että Pirkanmaalla.
Vinkkisi uusille kansanedustajille?
HAO: Verkostoitukaa, perehtykää asioihin ja olkaa yhteistyökykyisiä, siten vaikutatte parhaimmin.
MSK: Eduskuntaan ja muuallekin kaivataan asiallista puhetta. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Nyt monesti puhutaan puuta heinää ja lietsotaan vastakkainasetteluja. Vinkkinä myös, että jos haluaa vaikuttaa asioihin, on löydettävä yhteistyökumppaneita eri poliittisista ryhmistä. Yksin ei asioihin pysty vaikuttamaan.
