Sahalahtelaisella Mika Eerolalla on takana jo neljä avustusmatkaa Ukrainaan. Kahdella ensimmäisellä hän oli linja-autonkuljettajana Operaatio Timon matkassa, ja kaksi viimeisintä Pro Aid Network -nimisen avustusjärjestön kautta.
– Kyllä lähteminen aina sellaista jaakobinpainia on. Ensimmäisellä kerralla mukana oli ripaus seikkailunhalua ja uteliaisuuttakin nähdä tilanne omin silmin. Sellainen karisi kuitenkin nopeasti: lähteminen on koko ajan vaikeampaa, Eerola myöntää.
– Toisaalta jos kuljettajia ei ole, avustuslastit eivät myöskään pääse perille. Paluukyydeissä on tullut ukrainalaispakolaisia Suomeen. Miten heidän tulevaisuutensa ja uuden mahdollisuutensa kävisi, jos näitä matkoja ei pystyttäisi järjestämään? hän kyselee.
Viimeisimmälle, maaliskuun alkuun ajoittuneelle, lähes Bahmutin sotatoimialueelle asti suuntautuneelle matkalle Eerola pyysi linja-autonkuljettajaksi mukaan Pälkäneen Salmentakana asuvaa Pekka Itkosta.
– Ja totta kai lähdin auttamaan. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä, Itkonen sanoo.
Tallinnan, Via Baltican ja Varsovan kautta Ukrainaan edennyt matka ulottui aina Donetskin alueella sijaitsevaan Kramatorskiin asti. Kaupungista on vain noin 30 kilometriä Bahmutiin, jonka hallinasta käydään kovia taisteluja Ukrainan ja Venäjän välillä. Loppumatka taittui evakuointiambulanssin voimin, sillä bussilla perille asti ei olisi päässyt.
– Kyydissä oli mennessä avustustavaraa laidasta laitaan: kamiinoita, moottorisahoja, vaatetta, ruokaa… Sotapojille veimme muun muassa salmiakkia ja suklaata, Itkonen luettelee.
Avustukset oli kerätty yksityisiltä ihmisiltä muun muassa Tampereen, Helsingin, Valkeakosken ja Lahden seuduilta. Paluumatkalla kyytiin otettiin nelisenkymmentä ukrainalaispakolaista, jotka lähtivät sotaa pakoon eri puolille Suomea.
Ihmisten hätä tulee iholle
Avustusmatkoilla silmien eteen avautuu konkreettisesti – ei vain uutiskuvien kautta – se, mitä sota aiheuttaa. Mitä tarkoittaa, kun taloja pommitetaan, sillat sortuvat, sähköt puuttuvat, kodeissa on talvisaikaan kylmä ja vedestäkin voi olla pulaa. Eerolaa ja Itkosta ei kuitenkaan pelottanut, vaikka sodan tuhojen näkeminen toki kosketti syvältä.
– Ukraina hoitaa avustusasioita hyvin ja järjestelmällisesti. Toki siellä saa valppaana olla ja tietyistä turvallisuusasioista pitää huolehtia ja suunnitella niitä ennakkoon, Eerola toteaa.
Yhdelle Suomesta lähtevälle avustusreissulle tarvitaan kolme kuljettajaa, jotta matkaa voidaan taittaa vuoroissa.
– Mekin olimme liikkeessä lähes koko ajan. Ukrainassa yövyimme Harkovassa kirkon pitämässä orpolasten koulussa sekä hotellissa Kiovassa, Itkonen kertoo.
Paljon tekijöitä taustalla
Sekä Eerolasta että Itkosesta on tärkeää pystyä edes jotenkin auttamaan ukrainalaisia vaikeassa tilanteessa. Samalla omat murheet asettuvat tiukasti mittasuhteisiin.
– Jos meillä on täällä sähkön- ja ruoanhinnat koholla, niin murheet ovat hieman isommat toisilla, Itkonen tiivistää.
Eerolan mukaan avustusjärjestöjä voi halutessaan avustaa parhaiten rahalahjoituksin. Rahaa kuluu etenkin linja-auton dieseliin, jota tarvitaan yhden reissun aikana isoja määriä.
– Isoissa kaupungeissa erityisesti länsi-Ukrainassa elämä voi olla yllättävänkin normaalia ja marketit ovat avoinna. Paikan päältäkin saa siis paljon tarvittavia asioita. Pienemmissä kaupungeissa ja idässä tilanne on toki pahempi, hän kertoo.
Eerola myös muistuttaa, että operatiivisella tasolla toimivat avun perille viejät ovat vain pieni osa paljon laajempaa avustustoimintaa. Lahjoittajien työ on mittaamattoman arvokasta.
– Meillä on kaikilla myös perheet kotona ja työkaverit töissä, joiden joustaminen myös osaltaan mahdollistaa avun perille viemisen.
Pro Aid Network:
- Alajärveläisen Pekka Kivipellon, lahtelaisen Anssi Vepsän ja ruovesiläisen Jussi Nurmen perustama avustusjärjestö.
- Toimii 100-prosenttisesti talkoiden ja vapaaehtoistyön voimin.
- Rekisteröityi yhdistykseksi viime joulukuussa.
- Järjestöllä on omat netti- ja Facebook-sivut.
