Maanantaina 27. maaliskuuta sata vuotta täyttänyt Taimi Oksala kuuluu pitkäikäisten ihmisten sukuun. Näistä sukulaistervaskannoista Oksalan 1800-luvun puolella syntynyt äiti eli 94-vuotiaaksi, serkku kaksi vuotta vanhemmaksi. Toinen, elossa oleva serkku on nyt 97-vuotias. Nuorempi isoveljistäkin eli 91-vuotiaaksi.
Perimä, hyvät geenit selittävät osaltaan sitä, että Taimi Oksala pääsi juhlimaan satavuotissyntymäpäiväänsä. Pitkän iän salaisuutena voidaan pitää myös kaikenpuolista toimeliaisuutta, jonka ansiota hän asui yksin omassa kodissaan 95-vuotiaaksi saakka. Laittoi itse ruokansa, kävi palvelubussin kyydissä kaupassa, pankissa ja muilla asioilla Kangasalan keskustassa.
Käsitöitäkin Oksala oli kova tekemään. Kasvimaan ja kukkasten hoito oli elämää suurempi harrastus pitkälti yli 80-vuotiaaksi.
Laitosasumisen jakso alkoi, kun varpaiden kuoliosta alkanut sairastelu johti oikean jalan katkaisuun reiden korkeudelta. Viimeksi kuluneet neljä vuotta Taimi Oksala on asunut Kangasalla Hildantuvassa, jonka ensimmäinen sata vuottanut täyttänyt asukki hän on.
Kylällä meteliä
Taimi Oksala (o.s. Rajala) syntyi Kuhmalahdella Vedentaustan kylässä perheen kuopuksena vuonna 1923. Sisaren, jonka etunimi oli myös Taimi, oli tuota ennen vienyt hautaan kuristustauti jo alle kaksivuotiaana. Ajan tavan mukaan pienenä kuolleen lapsen etunimi saatettiin antaa seuraavalle, samaa sukupuolta olevalle lapselle.
Taimi Oksala muistaa, miten veljet sisuunnuttivat monta vuotta nuorempaa pikkusiskoaan, joka halusi isompien mukaan.
– Pienenä sain hevosen perässä ressuttaa. Itkin ja juoksin, juoksin ja itkin ja sitten, kun melkein pääsin reen jalaksille, niin pojat nyppäsivät, ja minä putosin. Ja taas minä itkin ja juoksin.
Periksiantamattomuutta ja sisua on saattanut siirtyä verenperintönäkin, sillä Oksalan sukuhistoriaan sisältyy kertomus omasta mummusta, joka käveli sisarensa ja veljensä kanssa Alajärveltä Kuhmalahdelle suurten nälkävuosien myllerryksissä 1860-luvulla.
Veljet kävivät koulunsa pidemmän matkan takana Pohjassa, kun taas Taimi-sisar pääsi kansakouluun omalle kylälle.
– Vedentaustan koulu valmistui siksi, kun minä menin kouluun.
– Kyllä oli paljon oppilaita. Ihan tarpeeksi oli kylällä meteliä, hän kuvaa elämää sivukylällä ennen sota-aikoja.
Rippikoulua käytiin kahdessa jaksossa syksyllä ja talvella.
– Pitkämatkasemmat olivat kortteeria kirkolla, Oksala muistaa ja muistaa senkin, että rippipukuna hänellä kuten useimmilla muillakin tytöillä oli valkoinen leninki mustapukuisten ollessa vähemmistönä.
Raskaita töitä
Taimi Oksalan syntymäkoti Kuhmalahdella oli maalaistalo, jossa pidettiin lehmiä, kahta hevosta, kanoja, lampaita ja paria sikaa, joista saatiin lihaa. Lampaistakin saatiin lihaa ja myös villaa langaksi kehrättäväksi. Ensimmäinen traktori tuli taloon vuonna 1958 helpottamaan pelto- ja metsätöitä.
– Kanat pisti kaikki mullin mallin, Oksala kertoo siipikarjan tekosista kasvimaalla ja kukkapenkeissä.
– Töitä oli tehtävä niin pian kuin pystyi. Jokalailla töitä tehtiin, eivätkä ne olleet helpommasta päästä. Täytyi pystyä kaikkeen hommaan, hän kertoo sen aikaisesta elämästä maaseudulla, jolloin kaikki mahdollinen tehtiin itse vaatteiden ompelemisesta alkaen.
Lapsuus- ja nuoruusajan huvituksiin lukeutui kotitaloon hankittu kideradio, jota kuunneltiin narun päässä olleen kuulokkeen kautta. Kuunneltiin se mikä kuunneltiin, sillä ohjelmaa tuli vähän ja sitä vähääkin oli kuunneltava salassa, sillä lapset eivät saaneet paljon kojetta käyttää.
Veljet lähtivät sotaan ja palasivat rauhan tullen takaisin kotiin. Sota-aikaa kotirintamalla Oksala kuvaa sanomalla, ettei se kovin kaksista ollut.
Elämä Kuhmalahdella jäi taakse, kun hän muutti kahden poikansa ja äitinsä kanssa Suoramalle Kangasalle vuonna 1965. Seuraavan vuoden aikana työmaa oli ensin Walleniuksen maalausliikkeessä ja sen jälkeen Pikon betonissa.
Vuodesta 1966 Taimi Oksala kulki töissä Tampereella keskussairaalan pesulassa.
– Kovaa hommaa oli, hän luonnehtii työtään isojen pyykkien eli lakanoiden käsittelijänä.
Työn raskautta kuvaa osaltaan sekin, että edelleen hän näkee painajaisia pyykättäviä lakanoita sisältävistä säkeistä, joita tuodaan hänelle koko ajan lisää. Taimi Oksala jäi pesulasta eläkkeelle vuonna 1987.
