Nousijajoukkue, joka pelaa ensimmäistä kauttaan historiansa korkeimmalla sarjatasolla. Vastustajat ovat outoja, eikä edes yksittäinen ottelukaan ole muodoltaan sellainen kuin mihin on aiempina vuosina totuttu. SB Lujan kakkosdivisioonakauden lähtökohtia verhosi vahva epävarmuuden usva.
– Ennen kautta suurin toive oli, että ensimmäinen kausi oikeita pelejä jättäisi jonkinlainen jäljen – niin meihin ja Lujan kannattajiin kuin muihinkin joukkueisiin. Että toiminta olisi sellaista kuin sen pitää tällä tasolla ollakin, aina sosiaalisen median sisällöistä ottelutapahtumaan asti, ja että joukkue vakiinnuttaisi paikkansa kakkosdivisioonassa, listaa SB Lujan valmentaja Jarmo Jussila.
Epävarmuuksista huolimatta kausi oli vahvasti plusmerkkinen. Luja sijoittui runkosarjassa toiseksi, pelasi miehekkäästi pudotuspeleissä ja keräsi kotipeleistään paitsi suurimman yleisökeskiarvon myös paljon kiittäviä kommentteja vierailulle saapuneilta joukkueilta ja näiden tukijoukoilta.
Jussilaa lämmittää myös se, että Luja pystyi nousijajoukkueena välttämään ailahtelevat otteet – joukkue jäi vastaantulijaksi vain kerran, muuten pälkäneläiset pystyivät tappiopeleissäkin roikkumaan parin maalin päässä vastustajasta tai jopa pitämään onnistuneesti kiinni johtoasemastaan pelin loppuhetkillä.
– Harvalla oli pelannut aikaisemmin tätä sarjaa, jossa ottelut pelataan turnausten sijaan yksittäisinä peleinä. Käytännössä pelin kestoon tuli yksi erä lisää, kun pelikello ei käy pelikatkoilla, ja lisäksi otteluissa on oikeat erätauot. Kysymysmerkki oli, miten meillä myös keskittyminen kestää pidemmän ottelun.
Jussilan mukaan parannettavaa jäi vielä ehjän 60-minuuttisen haltuun ottamisessa sekä pelaajien suorittamisen että valmentajan pelinaikaisen reagoinnin osalta.
Kakkosdivisioonassa lujalaisille kävi yhtä kaikki selväksi, että pelkällä juoksukunnolla tai hyvällä yrittämisellä ei enää pärjää. Peli on aiempaa taktisempaa, ja vastassa olevien pelaajien taitotaso on aiempaa korkeammalla tasolla. Näihin huomioihin liittyy myös pälkäneläisten kolmen ottelun mittaiseksi venynyt loppuvuoden tappioputki, joka – tai josta nouseminen – osoittautui jälkikäteen kauden onnistumisen kannalta käänteentekeväksi.
Kaikki alkoi Sydän-Hämeen Lehden tilaajilleen striimaamasta TYP-ottelusta.
– Se tappio oli kirvelevä. Kyseessä oli vuoden viimeinen kotipeli, ottelu striimattiin, tapahtumassa oli mukana kaikenlaisia oheisjuttuja, ja etukäteen tavallaan tiesimme olevamme parempia, Jussila huokaa.
Niukka häviö johti taktiseen ylireagointiin, ja Luja päätti seuraavassa pelissä nopeuttaa peliään entisestään – ja ”kiukulla kostaa” tappion seuraavalle vastustajalle armottomalla hyökkäyspelaamisella. Valitettavasti se oli juuri sellainen pelityyli, jolla vielä tuolloin tuntematonta tuttavuutta MSM:ää vastaan ei olisi kannattanut lähteä.
– Me karvasimme kovaa ja juoksimme, ja vastustaja tuli ovista ja ikkunoista. Se oli lopulta hyvää oppia siitä, mikä tyyli ei meille sovi, vaikka myöhemmin siitä joitakin palasia pystyttiinkin ottamaan mukaan pelaamiseen, Jussila muistelee 19–6-romahdusta Jyväskylässä.
Peliä alettiin sen jälkeen ruuvata nopeiden kääntöjen ja vastaiskujen suosimisen suuntaan, mutta nousijajoukkuetta kalvamaan alkanut epävarmuus näkyi otteissa myös Kruunia vastaan tulleena tappiona.
Sitä seuranneen pitkän pelitauon aikana Lujassa istuttiin useita pitkiä palavereita ja löydettiin hetken kadoksissa ollut oma peli-identiteetti uudelleen. Kun joulutauon jälkeen vastaan asettui tuttu ja turvallinen KU-68, alkoi peli jälleen asettua uomiinsa.
Lujan Jussilaa lämmittää se, miten joukkue on otettu vastaan kotiareenallaan uudenlaisissa ottelutapahtumissa. Hän toivoo, että peleissä mukana olleet lapset ja nuoret hoksaavat, että varsin hienoihin urheilutapahtumiin on mahdollista päästä Pälkäneelläkin.
– Jos siitä pelissä käymisestä seuraisi vaikkapa innostus aloittaa ei välttämättä edes sähly vaan ihan mikä tahansa liikunnallinen harrastus.
Jussilan mukaan SB Lujan edustusjoukkueen ensi kautta ei vielä tässä kohtaa suuremmin mietitä, vaan nyt ollaan ”jäähdyttelyvaiheessa”.
– Minulla on kuitenkin vahva tunne, että pelaajisto pysyy ja hyvä joukkue saadaan ensi kaudellekin. Ulkopuolista kiinnostusta on ollut niin, että ei varmaan tarvitse tuskailla saadaanko pelaajia riittävästi kasaan, kuten joskus takavuosina. Kyllä näissä puitteissa pitäisi vähintään kakkosdivisioonajoukkue ollakin.
Lue myös:
SB Lujan kiri jäi kesken – katso laaja kuvagalleria Lujan kauden päättäneestä kotiottelusta
