Kun Seija ja Seppo Holma vuonna 1990 ostivat Pälkäneen Onkkaalasta vanhan Vehnämyllyn, pitivät jotkin naapurit heidän hankettaan erikoisena. Myllystä oli tarkoitus rakentaa koti siten, että mahdollisimman paljon vanhaa pintaa ja entisen myllyn henkeä säilytettäisiin. Epäilykset hälvenivät, kun naapurit näkivät, mitä myllystä oli oikeasti tulossa. Tänä päivänä mylly on ollut Holmien koti ja työskentelytila jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
– Vuonna 1990 me ostimme myllyn. Vuoden katselimme, että mitä tälle tehtäisiin – istuimme täällä talvella ja joimme kahvia. Vuoden 1991 syksyllä muutimme. Itse rakentaminen ja sisustaminen kesti vain noin neljä kuukautta, vapusta syyskuun loppuun, Holmat kertovat.
Esimerkiksi parveke kuitenkin rakennettiin vasta myöhemmin.
– Parolan mylläri onneksi osti ja purki siististi pois kaikki vanhat työkoneet. Ne päätyivät hyötykäyttöön heille – koneet olivat todella suuria ja erittäin painavia, joten olimme hyvin kiitollisia.
Holmat saivat onneksi läheltä tuttua ja hyvää remonttiapua.
– Apunamme oli pälkäneläisiä vanhoja tekijöitä, jotka osasivat tehdä tämän tyyppistä. On aivan eri asia remontoida uutta kuin tällaista.
Töiden tuominen kotiin ei ahdista
Holmat ovat antaneet uuden elämän vanhalle myllylle. Heidän päämääränään oli alusta saakka säilyttää koti sellaisena, että sen alkuperän tunnistaa. Kauneuden näkeminen vanhassa ja sen kauneuden tuominen jälleen pintaan vaikuttaa luonteenomaiselta myllyn pariskunnalle: Seppo Holma työskentelee konservaattorina, Seija Holma puolestaan dramaturgina.
Seijan viimeisin työ on Sally Salmisen Katrina -romaanin (1936) pohjalta luotu dramatisointi Tampereen Työväen Teatterille. Katrina oli aikanaan kansainvälinen bestseller ja käännetyin suomalainen romaani Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen jälkeen. Näytelmä on ja menestyy tällä hetkellä Työväen Teatterin Suuren näyttämön ohjelmistossa.
Lähes sata vuotta sitten kirjoitetun romaanin palauttaminen ihmisten muistiin ja tuominen näyttämölle on tätä samaa: jokainen muistaa Sinuhen, mutta Katrina on vähemmän tunnettu nykypäivänä. Kuten Vehnämyllyn kauneus, romaanin henki oli nostettava jälleen esiin.
– Dramatisointi ei ole mikään modernisointi. Halusin pysyä uskollisena teokselle, kääntää kirjan teatterin kielelle ja kirjoittaa mukaan vain muutamia kirjasta puuttuvia kohtauksia, Seija kertoo.
Tämän kevään ajan Seija työskentelee Kuopion kaupunginteatterissa vanhan musikaalin käännöksen tarkistuksen parissa ja uusia näytelmiä lukien. Käytännössä hän tekee suuren osan työstään kotoa käsin, Vehnämyllyn ylimmän kerroksen työhuoneessaan.
Seppo puolestaan työskentelee vielä jonkin aikaa valtavan urakan, Sastamalan Pyhän Marian kirkon alttaritaulun konservoinnin parissa. Lisäksi hän tekee paljon töitä yksityisille asiakkaille ja museoille. Tulipalokonservoinnit ovat hyvin yleisiä, mutta myös tavallisen kulumisen vuoksi huonoon kuntoon menneiden töiden kauneuden palauttaminen on hänelle arkipäivää.
– Me kumpikin viihdymme täällä – talo ei ala ahdistaa, Holmat kommentoivat.
– Minäkin teen mieluiten työt kotona, jos vain saan ne tänne kuljetettua. Kirkkoja ei saa, joten olen aika paljon heilunut kirkkojen sisäkatoissa telineillä. Tämä taitaa olla ainakin yhdestoista alttaritauluni. Työnteolle tämä on todella hyvä paikka. Työhuoneet ovat riittävän suuria. Monet kaupungissa asuvat itsenäiset tekijät eivät saa käyttöönsä yhtä hyviä tiloja kuin minä, Seppo pohtii.
Aikaa lapsenlapsille, ystäville ja linnuille
Vaikka työ on pariskunnalle tärkeä osa elämää, muistuttaa Seija kuitenkin siitä, että he ovat kumpikin jo eläkeiässä, ja kummallakin on paljon vapaa-aikaa pitämättä.
– Meillä on kolme aikuista lasta ja kolme vallan hurmaavaa lastenlasta. Sille porukalle ja ystäville haluamme antaa enemmän aikaa.
– Ja sitten on elinikäinen lintuhullutukseni: kiikarit ja kaukoputki ovat jatkossa yhä useammin käytössä. Meidän molempien kestohupi on myös talvisaunominen Kostianvirran saunassa. Siellä odottavat raikas vesi, hyvä sauna ja hieno porukka.
– Olen ollut nyt 40 vuotta kiinnitettynä dramaturgina, ihan riittää näin. Katrina oli niin valtava puserrus, että tämän kevään jälkeen keskityn vapauden tuuliin. Maailmassa on muutakin kivaa kuin työt. Haluaisin opetella lukemaan ilman ammatillista vinkkeliä, ihan vain huvikseni, Seija Holma pohtii.
Myös matkustelu kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiin. Pariskunta asui 1970-luvun lopussa Firenzessä Sepon opiskelujen vuoksi, mikä on vaikuttanut myös kodin sisustamiseen erityisesti huonekasvien ja monien yksityiskohtien muodossa.
– Haluaisin oppia paremmin italian kieltä. Seppo puhuu italiaa hyvin, hän on vanha latinisti, Seija sanoo.
– Tulevalta haluamme Minna Canthin sanoin kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää, vaikka kotona olemista ja kotiamme rakastammekin.
