Leena Laine esittelee syystäkin ylpeänä kutojien taidokkaita töitä Mikkolan Navetan näyttelyssä. Pellavaisia kylpypyyhkeitä hän äityy kehumaan omassa sarjassaan suorastaan maailman parhaiksi.
–Nämä ovat ensinnäkin tarpeeksi isoja, Laine sanoo 160×80 -kokoisista kudonnaisista.
– Toiseksi ne imevät hyvin ja kolmanneksi ne ovat erittäin kevyitä, hän listaa pyyhkeiden ylivertaisia ominaisuuksia.
Kylpypyyhkeet ovat valmistuneet Kukkiankankureiden kangaspuissa Luopioisten kirkonkylällä. Pyyhkeiden lisäksi näyttelyssä on esillä myös esimerkiksi mattoja, kaitaliinoja ja tuolinpäällisiä. Osa töistä on Sappeen kudontapiiriläisten tekemiä.
Tuolinpäälliset on kudottu kahteen kertaan kudotusta matosta siten, että kudottu matto leikataan pitkittäin suikaleiksi kahden loimen välistä, minkä jälkeen suikaleista kudotaan uusi matto. Tällä tekniikalla tehden työhön tulee kirjavuus, jota ei muutoin saada aikaan. Päälliset ovat paksuja ja sivusta hapsutettuja. Samalla idealla voi kutoa myös seinävaatteita.
Kutoessa pitää ajatella
Kutojien yhdistys Kukkiankankurit ry perustettiin syksyllä 2020 sen seurauksena, kun Valkeakoski-opisto oli lakkauttanut kudontapiirin Luopioisten kirkonkylältä saman vuoden keväällä. Yhdistyksen perustamistilanteessa mukaan lähti 12 kutojaa. Nyt kutojia on 16.
– Aika hyvin, että meitä on näin paljon, Leena Laine iloitsee.
Eläkkeellä oleva kankaankudonnan opettaja Leena Laine kiteyttää Kukkiankankureiden tekevän sellaisia töitä, että niitä kutoessa täytyy pitää ajatukset kasassa.
– Ei mennä yli siitä, mistä aita on matalin, hän lisää ja muistuttaa samalla uusien tekniikoiden opettelun torjuvan myös muistisairauksien puhkeamista.
Paljon jo etukäteissuunnittelua ja -valmisteluita vaativat kiikkalaisen räsymattoperinteen mukaan kudotut matot, joista myös on näyte Mikkolan Navetalla. Tuossa matossa värit vaihtuvat eri kohdilla, missä vaan niin, että tietyt värit ja raidat kuitenkin toistuvat tietyin välein.
Nauretaan paljon
Puutikkalassa asuva Anne Palomäki on kuulunut Kukkiankankureihin yhdistyksen perustamisesta lähtien. Palomäki nauttii kutomisen ohella harrastuksen sosiaalisesta puolesta.
– On ystäviä, aina juttuseuraa tarjolla. Elämäkertojakin olen kuullut, hän sanoo.
– Nauretaan paljon, pistää väliin Leena Laine.
– Hiljattain ohikulkija kurkki ensin ikkunoiden takaa ja tuli käymään sisälläkin. Hän kehui, että täällä on niin iloisia ihmisiä, Palomäki täydentää.
Kutojilla on omat avaimet tiloihin, mikä vapauttaa heidät louskuttamaan kangaspuita heille sopivina aikoina. Varsinaista opettajaa ryhmässä ei ole, sillä kaikki ovat ryhmäläisiä niin, että kokeneemmat kutojat neuvovat tarvittaessa harrastuksessa enemmän alkutaipaleella olevia kutojia. Pientä maksua vastaan voi kuka tahansa mennä kokeilemaan kudontaa. Tarjolla on valmiit loimet, kuteita ja opastusta.
Kahden kylän kankaat -näyttely esillä Mikkolan Navetalla 29.4 saakka.
