Luonnonmukainen puutarhanhoito on ennen kaikkea puutarhan silmälläpitoa. Se on sitä, että miettii, mitä voisi jättää tekemättä: Voisiko tänä kesänä pihistää osan nurmikosta niityksi pölyttäjille – ja päästä samalla itse ruohonleikkuussa vähemmällä? Tai voisiko haravoida silmäniloksi pelkät porraspielet ja jättää loput kuivat lehdet luonnolliseksi katteeksi ja lannoitukseksi maahan? Voisiko unohtaa syksyllä pihan perälle yhden oksakasan siilien talvehtimista ajatellen?
– Luonnonmukainen viljely sopii tarhurille, joka haluaa häkeltyä luonnon ihmeellisyyden edessä yhä uudelleen, ja joka on avoin ja nöyrä jatkuvalle uuden oppimiselle. Se sopii tarhurille, joka ilolla myöntää pienuutensa luonnon edessä. Hätähousulle luomutarhurointi sen sijaan sopii huonosti, sillä luonnonmukainen rytmi on hitaampi kuin reaaliaikaisuuteen tottuneen ihmisen, puutarhuri Iita Matero kertoo.
Luonnonmukaisesta kotipuutarhanhoidosta kiinnostuneen tulee olla sopivasti rohkea. Pitää tarttua riuskasti lapioon, haraan ja oksasaksiin ja luottaa siihen, että tekemällä oppii. Jokaiselle toimenpiteelle tulee kuitenkin löytyä perustelu.
– ”Jaan perennoiden juurakot, koska niiden kukinta on heikentynyt”, on käypä perustelu. Samoin ”leikkaan pensaan, koska siitä on kasvanut hölmön muotoinen”. Sen sijaan sellaiset perustelut kuin”niin kuuluu tehdä” tai ”naapurikin tekee niin” eivät kelpaa, Räsälän Luomutilaa Sääksmäellä viljelevä Matero muistuttaa.
Karjaa maan alla
Materon mukaan luonnonmukainen viljely ei suhtaudu luontoon kuten vastustajaan vaan pikemminkin kuin yliopettajaan. Mitä kasvien kasvatukseen tulee, luonto on edelleen paras kokemusasiantuntija. Luomutarhuri näkee pihan tai puutarhan elävänä kokonaisuutena, joka muodostuu paitsi kasveista myös sienistä ja erikokoisista eläimistä. Myös ihminen on osa luontoa ja puutarhan ekosysteemiä.
– Luonnonmukaisessa viljelyssä tarhuri viljelee maata ja maa viljelee kasvia. Luomutarhurin tärkein tehtävä onkin hoitaa maanalaista ”karjaa”: pieneliöitä, jotka muokkaavat maata, tuottavat humusta ja huolehtivat maan ravinnetasapainosta. Elinvoimainen maa tuottaa vastustuskykyisiä taimia ja selviytyy paremmin muun muassa äärimmäisistä sääilmiöistä.
Matero muistuttaa, että luonto suosii monimuotoisuutta: sillä ei ole milloinkaan niin sanotusti kaikki munat samassa korissa. Luomupuutarha onkin mahdollisimman runsaslajinen niin maan pinnan yläpuolella kuin sen alapuolellakin: maanpäällinen lajirunsaus ruokkii monilajista maanalaista eliöstöä. Monimuotoinen puutarha on itsessään vastustuskykyisempi muun muassa tauteja ja tuholaisia vastaan.
– Kompostointi on erottamaton osa luomutarhaa. Toimiva komposti ei haise vaan on puutarhan ja -tarhurin ylpeys. Jätteiden – eli ravinteiden – käsittely niiden syntypaikalla on luonnonmukaista kiertokulkua, Matero sanoo.
Iita Matero:
– Asuu lapsuudenkodissaan Sääksmäellä.
– Koulutukseltaan filosofian maisteri ja puutarhuri.
– Perheeseen kuuluvat aviomies sekä 9-vuotias tytär ja 5-vuotias poika.
– Muutti vuonna 2012 miehensä kanssa kotitilalleen, jonne he perustivat luomupuutarhaviljelmän, Räsälän Luomutilan. Hyötykasvit – ruuan kasvattaminen – on aina ollut Materon tärkein kiinnostuksenkohde.
– Räsälän Luomutilalla viljellään pensasmarjoja itsepoimijoille: mustaherukkaa, punaista ja keltaista vadelmaa sekä tyrniä. Lisäksi muita herukoita, karviaisia ja saskatoonia. Keskellä marjatarhaa on kasvimaa, jossa kasvatetaan kasviksia: esimerkiksi perunaa, sipulia, punajuurta, mangoldia, keräsalaattia, pensaspapua, kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua.
