Tiina Trimeloni saa hylätyn tavaran puhkeamaan kukkaan – ”Olen vähän yllytyshullu, jos joku sanoo, kannattaako tuota nyt enää korjata”

Tiina Trimelonilla on silmää kauneudelle. Hän keksii pois heitetylle tavaralle uuden elämän koriste- tai käyttöesineenä.

– Jos joku tavara on menossa roskiin, minulle tulee kova palo pelastaa se, sanoo Tiina Trimeloni.

Sama tapahtuu silloin, jos joku miettii, saako tästä enää mitään, kannattaako korjata. Trimelonille tulee suuri tarve puhaltaa esine vielä henkiin.

Kierrätys on nyt muutenkin trendikästä. Tiina Trimelonille se on aina ollut luonteva osa elämää. Käsityönopettajien tyttärenä perheessä ei turhaan heitetty mitään roskiin, vaan luotiin uutta.

– Kirpputoriltakin hankittu esine tai vaate voi saada vielä uuden käyttötarkoituksen. Sitä voi jatkojalostaa.

Paitsi että kotona kierrätettiin, siellä kannustettiin luovuuteen ja kokeilunhaluun. Kotona maalattiin, nikkaroitiin, verhoiltiin ja ommeltiin.

Tiina Trimeloni on valmistunut taiteen maisteriksi keramiikkataiteen laitokselta. Hän oli aikoinaan luomassa taiteen perusopetusta lapsille Pälkäneellä. Tällä hetkellä lähihoitajaksi valmistunut Trimeloni tekee sijaisuuksia päiväkodeissa ja on perustanut oman putiikin, Bruttinan.

Sisällä putiikissa on oma maailmansa. Se on kuin tie seikkailuun. Silmä kiertää tilassa ja tarttuu toinen toistaan kauniimpiin esineihin.

Tiina Trimeloni tekee käytetyistä tavaran osista uusia. Kynttilänjalassa on käytetty esimerkiksi lampun osaa.

Mitä oudompi, sitä parempi

– Mitä kummallisempi esine, sitä kiinnostavampi. Yhdistän muun muassa koneiden osia ja rikki menneiden esineiden kappaleita toisiin esineisiin.

Trimelonin tuunaamat esineet päätyvät hänelle kierrätyskeskuksista, kirpputoreilta, ystäviltä, milloin mistäkin.

– Ostan myös kierrätystekstiilejä ja pesun jälkeen ompelen niistä jotakin. Kauniit kankaat saavat vielä jatkaa elämäänsä.

Tiina Trimelonista kodin tulisi kertoa jotakin siellä asuvista ihmisisistä. Esineetkin kertovat tarinaa ihmisistä.

– Konmarittaminen on ok, kunhan kaikkea tärkeää ei raivata pois. Samalla voi kadottaa palan omaa arvokasta historiaansa, jota ei enää ikinä saa takaisin.

Putiikki tuli ajankohtaiseksi Trimelonille, kun innokkuutta tekemiseen oli enemmän kuin talossa tilaa. Joskus tulevaisuudessa hän voisi kuvitella pitävänsä tuunauskurssejakin.

– Haluan sytyttää intoa muissakin.

Putiikki Onkkaalantie 160:ssa on ainakin aluksi auki kuukauden viimeisenä perjantaina ja lauantaina, muuten sovitusti.

Näissä pulloissa oli aikanaan öljyä. Nyt niillä on uusi elämä.

Tekeminen kausittaista

Tiina Trimelonille tuunaaminen on kausittaista. Hän tekee paljon muutakin, kuten maalaa huonekaluja, ompelee, verhoilee, sisustaa, harrastaa kirjansidontaa ja nukkekoteja.

– Olen impulsiivinen ihminen, joten jos minulla ei oikeasti ole aikaa, minun ei kannata tutkia luovuuttani ruokkivia kirjoja. Heti pitäisi olla tekemässä.

Trimeloni näkee helposti punaista, jos jostakin sanotaan, että ”näin ei ainakaan voi tehdä” tai että ”tämä pitää tehdä näin”. Hän sanoo aina kyseenalaistaneensa ahdasmielisiä kehotuksia tehdä tietyllä tavalla. Perustaidot ovat asia erikseen.

Mutta vielä putiikin nimeen. Bruttina on italiaa ja tarkoittaa rumahkoa. Jostakin voi kuitenkin tulla kaunista, kun se saa uuden elämän.

Sukunimi tulee Tiinan italialaiselta ex-mieheltä, vaikka Tiina onkin asunut lähes koko ikänsä Pälkäneellä. Kangasalla asuva tytärkin on muuttamassa paikkakunnalle perheineen.

Tiina Trimeloni on kaivertanut itse kukat kulhon pohjaan.
Putiikissa on joka puolella jotain pienempää tai isompaa. Pää saa kääntyillä ahkeraan.
Servettiä on käytetty kulhon pohjan koristelussa.
Tiina Trimelonin tuunaamat esineet päätyvät hänelle kierrätyskeskuksista, kirpputoreilta, ystäviltä, milloin mistäkin.