Töissä näin viime viikolla samana päivänä kahdella ihmisellä vaaleanvihreät kynnet. Kansa täyttää Tampereen kadut jo ties monettako viikkoa, eivätkä he ole siellä raivoamassa ja polttamassa autoja vaan jännittämässä, juhlimassa ja iloitsemassa. Tätä kirjoittaessani tsäpinän synnyttävät jääkiekon MM-kisat, vaikka ne eivät oman joukkueemme osalta näytäkään sujuvan kovin hyvin. Euroviisujen bolerohihainen nousukiito ja riemu ei suinkaan ole laantumassa, vaikka narinaa tuomaroinnista kuuluukin juhlinnan rinnalla. Ennen laulukisoja ehdittiin juuri ja juuri ladata akkuja Tapparan voitonjuhlien jälkeen.
Mukavat ja iloiset asiat ylittävät vihdoinkin uutiskynnyksen. Ne ovat nyt tulleet niin ryminällä ja isoilla massoilla, että palstatilaa väkisinkin löytyy. Hyvä niin. Viisuviikonloppuna puutkin ryöpsäyttivät hiirenkorvansa hehkumaan ikään kuin juhlan kunniaksi. Aapiskukossa ajelin vaaleanvihreän rekannupin perässä. No, sehän ei oikeasti liittynyt mihinkään viisuihin, mutta nyt silmä noukkii tuollaiset helpommin kuin yleensä.
Tampere, jonka juhlahulinasta tämä ajatuksenjuoksu alkoi, on omanlaisensa paikka, jolla on oma huumorinsa ja asenteensa. Lisäksi päättäjät ovat tehneet ratkaisuja, jotka lisäävät sen taikaa Suomen vetovoimaisimpana kaupunkina, johon asumaan ja erinäisiin tapahtumiin virtaa väkeä myös muualta maailmasta. Kadut ovat nyt täynnä ja kesän varauslistat piukassa.
Suomen pompsahtamiseen Euroopan iloiseksi cha cha cha -maaksi ei tarvittu päättäjiä, vain yksi ennakkoluuloton ja energinen nuori persoona. Tulkaahan muutkin sellaiset koloistanne varsinkin silloin, kun kansakunta ja maailma ovat taas vaipumassa mollisointiin! Kansainvälistä mainetta meille on kuluneina vuosina tuonut myös kaikkien tuntema päättäjä-persoona -hybridi. Sanna Marínin luoma positiivinen julkisuus on niin mittavaa, ettei sellaista saataisi millään rahalla ja mainoskampanjalla.
Juuri nyt neonvihreä ilo on kuitenkin niin vahvasti pinnalla, että vähemmälle huomiolle jää Marínille myönnetty tunnustus New Yorkin yliopiston kunniatohtorina ja hänen esiintymisensä pääpuhujana kyseisen arvostetun opinahjon juhlassa nobelistien ja muiden istuessa kiltisti kuuntelijoina.
Mikään näistä asioista ei tietenkään ole syntynyt itsestään, vaan niiden taustalla on valtavasti työtä. Se työ on kuitenkin kannattanut ja tuonut varsinaisten tavoitteittensa rinnalla meille kosolti iloa ja toivoa. Kesän tullessa myös omilla kylillämme on monenlaista pörräystä ja toimintaa, ovathan nekin ennakkoluulottomia, aktiivisia ja täynnänsä hyviä tyyppejä. Ei tuotosten todellakaan tarvitse syöksyä maailmanmaineeseen, mutta omaksi, naapureiden ja kulkijoiden iloksi niitä jatkuvasti pursuaa.
Tai mistä sen tietää, vaikka tulevaisuuden sanna miettisi jo asioita naapurissa tai käärijä käärisi hihojaan kylänraitilla.
