Onnistuneen grillaamisen salaisuus? Heikki Ahopelto hymähtää hieman. Salainen ainesosa kuulostaa lopulta ehkä vähän tylsältä, mutta sen merkitys on silti lopputuloksen kannalta korvaamaton.
– Tärkeintä on maltti ja rentous. Silloin grillaus on kivaa, Ahopelto kiteyttää.
Maltti ja kärsivällisyys eivät suinkaan tarkoita sitä, että grillaamiseen tulisi upottaa päiväkausia vitkastelua ja ”hifistelyä” onnistuneen lopputuloksen saamiseksi.
– Ei, koska monia asioita voi tehdä päällekkäin, ja oikeassa järjestyksessä tehtynä tulee vähemmän odottelua. Maltti on sitäkin, että maltat edesauttaa sitä juttua pienillä asioilla vähän ennen varsinaista grillaamista.
Ennen varsinaista grillaamista raaka-aineet on valittu huolella, marinoinnit tehty, aineksia pilkottu ja esimerkiksi liha nostettu ajoissa huoneenlämpöön. Ahopelto laskee esivalmisteluihin myös esimerkiksi esikypsentämisen uunissa tai keittämällä, mikäli tilanne sellaisia vaatii.
– Jonkun mielestä se ei ole aitoa grillausta, mutta itse kysyn, miten niin ei ole? Lopputulos ratkaisee, ja se sama hiillos siinä kuitenkin on käytössä. Kypsyys on tärkeää.
Tietyllä tapaa maltti on myös järjestelmällisyyttä. Ahopellon mukaan on hyvä miettiä ja pistää jopa itselleen ylös, miten ateria ja sen valmistus rakentuu. Ahnehtimista liikaa valmistettavia lajikkeita grilliin ammattikokki pitää selkeänä virheenä.
Ennakkopohdinta ja vaiheistaminen korostuvat avotulella kokkaamisessa. Ensimmäinen ruokalaji ei voi olla sellainen, joka vaatii hiilloksen, ja ihannetapauksessa eri ruokalajit saadaan tarjolle lähes yhtäaikaisesti.
– Nuotion eri vaiheet pitää pystyä hyödyntämään. On mietittävä, mitä siihen menee heti ennen hiillosta: voi keittää jotakin, kuumentaa jotain pannulla ja sitten grillata jotain hiilloksella. Niistä syntyy se ateria.
Tunne grillisi, kaasukin
Jollakulla grillaaminen näyttää esimerkiksi televisio-ohjelmassa naurettavan helpolta. Ahopelto muistuttaa, että touhu saadaan näyttämään helpolta, kun kaikki asiat on huomioitu ja hoidossa.
– Usein ajatellaan, että ammattikokki pystyy tekemään siitä grillistä tuosta vaan ihan kaikennäköistä, mutta ei se pysty. Pitää olla pläni.
Ahopelto kehottaakin jokaista ruoanvalmistajaa opettelemaan tuntemaan olosuhteet: oman grillinsä – tai halkonsa, kuten hän itse työkuvioissa. Ne pitää tuntea, jotta niiden toimimiseen voi luottaa.
– Soitellen sotaan ei voi mennä grillin tai avotulen äärelle. Minulle pahinta on, että joudun usein tekemään sellaisissa olosuhteissa, joissa en ole ennen tehnyt. Kun hommaa tekee työkseen, siinä on se onnistumisen pakkokin mukana, ja siksikin minulla on aina omat halot mukana.
Kotona ruoan valmistus tapahtuu hieman rennommin, vaikka esivalmisteluiden tarve ei toki poistukaan.
– Hetken mielijohteesta meilläkin usein kotona grillataan. Se vain sitten rajaa tietyt jutut pois. Pitää valita ohuempia, kevyesti paineltuja tai nuijittuja pihvejä ja kanoja, kasviksia… sellaista, joka valmistuu kovalla lämmöllä suhteellisen nopeasti.
Ahopellon kotigrillissä kypsyy niin makkaraa, kokolihaa, parsaa kuin hampurilaisiakin. Hän ei kotioloissa epäröi turvautua avotulen lisäksi kaasugrilliin.
– Kaasugrilli on mukava, hyvä väline ja annan kyllä itse synninpäästön kaikille sellaista käyttäville. Sen käyttö ei poista niiden tiettyjen asioiden huomioimista siellä grillaamisen taustalla.
