Tuoreen musiikkineuvoksen ja pitkän linjan taiteilijan Mikko Alatalon elämänkerta nähdään musikaalin muodossa tänä kesänä Sappeen kesäteatterissa. Heikki Paavilaisen käsikirjoittama ja ohjaama Maalaispoika oon -musikaali vie katsojat matkalle Kiiminkijoen varrelta kohti kaupunkia kertoen samalla taiteilijan elämäntarinaa. Alatalon roolissa esiintyy näyttelijä Aleksi Aromaa. Esityksiä on yhteensä 35 alkaen 5. heinäkuuta ennakolla ja päättyen 20. elokuuta. Ensi-ilta on 6. heinäkuuta.
– Musikaali on valtavan hieno kunnianosoitus. Olen aina halunnut olla lauluntekijä. Nyt laulut pääsevät päärooliin ja lähtevät elämään muiden kautta, Alatalo sanoo.
– Tosin oman elämän käsittely on vähän kiusallista, hän nauraa.
Kantaa ottavaa musiikkia
Musikaalin aikaväli on pitkä – liikkeelle lähdetään Alatalon lapsuudesta, ja musikaali kuljettaa katsojat aina nykyhetkeen asti. Näytelmä kestää kaksi ja puoli tuntia, ja musiikki vie puolet ajasta.
– Hengästyttää ajatella, kuinka paljon Mikko on ehtinyt tekemään näiden vuosikymmenten aikana ja kuinka Mikon tekemä työ on vaikuttanut meidän kaikkien suomalaisten elämään, Paavilainen sanoo.
Paavilainen on pyrkinyt nostamaan musikaaliin Alatalon uran ja yksityiselämän käännekohtia, sekä maalaamaan Suomi-kuvaa valittujen kappaleiden kautta.
– Olemme halunneet kuvata suurta murrosta, muuttoliikettä maaseuduilta kaupunkeihin ja kertoa suurten ikäluokkien tarinaa – sitä, miten elämä ei ole aina kohdellut heitä hyvin, mutta he ovat pärjänneet, Alatalo jatkaa.
Alatalon mukaan myönnetyn musiikkineuvostittelin yksi ulottuvuus onkin kantaa ottava musiikki, jossa muun muassa kysytään, ”saako kotiseudulla olla ja elää niin, että on töitä”.
Tunteiden ääripäitä
Alatalon mukaan Paavilaisella on ohjaajana taito tuoda pienillä vivahteilla esiin elämän koko kirjo. Paavilainen kertookin musikaalin olevan tunteikas ja syvästi inhimillinen.
– Musikaalissa on koomisia kohtauksia ja biisejä, mutta sitten myös hyvin koskettavia kohtauksia. Me olimme aika hiljaa, kun lukuharjoituksissa työryhmän kanssa kävimme tekstin läpi. Näytelmästä löytyy tunteiden molempia ääripäitä.
Paavilainen toivoo, että katsojat saisivat musikaalista elämyksen, joka tuntuu ja sitä kautta vaikuttaa katsojien elämiin.
– Kun musiikki alkaa vaikuttamaan ja tarina alkaa elää tunnetasolla, ja kun ihmisen ja ihmisyyden tunteiden kirjon pystyy välittämään teoksen aikana, niin ollaan aika hyvillä vesillä, Aromaa jatkaa.
Haastava rooli
Aromaa on perehtynyt rooliinsa kuuntelemalla Alatalon kappaleita, sekä lukemalla Tuomas Marjamäen kirjoittamaa elämänkertaa Hän hymyilee kuin Mikko. Seuraavaksi Aromaa siirtyy katsomaan Alatalon antamia televisiohaastatteluja.
– Minulle on tärkeää, että pystyisin tekemään roolista hienovaraisesti omannäköisen. Ei niin, että lähdetään tekemään täsmällistä henkilökuvaa ulkonäön ja tapojen pohjalta, vaan haluan lähestyä roolia sitä kautta, että hahmossa on myös jotain minua. Tämä on ollut mielenkiintoinen prosessi, jossa on pitänyt edetä hienovaraisilla ja pienillä siveltimen vedoilla, Aromaa kuvailee.
Olemassa olevan hahmon esittäminen ei ole ollut Aromaan mukaan tehtävä helpoimmasta päästä.
– Yritän muistuttaa itseäni siitä, että selvitän henkilöä ja rakennan pohjalle tarinaa askel kerrallaan. Haluan tietysti myös kunnioittaa kaikkea, mitä tarinan ympärillä on.
Aromaan mielestä näytelmässä parasta on musiikki.
– Se pääsee nyt ansaitsemiinsa raameihin.
