– Tauno oli niin viisas kuin vain viisas voi olla, mutta näytteli hullua, kuvaa Heikki Arvela omakustannekirjailija Tauno Sairialaa.
Saman käsityksen jakaa myös Maire Hartikkala, joka luonnehtii Sairialan olleen äärettömän viisas, kylähullun leiman saanut sappeelainen.
Sahalahdella vuonna 1935 syntynyt ja Sappeen kylällä vuodesta 1970 elänyt sekä Ruotsissa siirtolaisvuosia ennen Sappeen aikaa viettänyt Sairiala oli omakustannekirjailija, joka myös myi itse kirjansa kulkemalla mopolla kylillä talosta taloon. Vuonna 1996 kuolleen kirjailijan jättämä perintö elää edelleen Pälkäneen kunnan kulttuuritoimen vuosittain jakamien kulttuuripalkintojen muodossa. Tauno Sairiala testamenttasi aikanaan omaisuuttaan Pälkäneen kulttuurilautakunnalle. Kulttuuripalkinnot tulevat näistä testamenttivaroista.
Sairialaa muisteltiin ja otteita hänen kirjallisesta tuotannostaan Kati Nurmisen lukemana kuultiin Sappeen kylätalolla pidetyssä kirjallisessa iltapäivässä.
Myyntiä ovelta ovelle
Tauno Sairialan kirjallinen tuotanto sijoittuu vuodesta 1973 alkaneelle ja 1980-luvun lopulla päättyneelle kaudelle. Päivi Heinonen sanoo Sairialalla olleen hirvittävä kiihko kirjoittaa. Samaa kiihkoa Heinonen mainitsee olleen kansalliskirjailija Aleksis Kivellä, minkä vuoksi hän nimeää Tauno Sairialan Sappeen aleksiskiveksi.
Sairialan esikoisteoksesta Onnellinen köyhyys otettiin 1300 kappaleen painos. Kirjoittaja lastasi kirjapinkkoja moponsa kyytiin, kiersi kylillä ja teki kauppoja niin, että painos loppui. Onnellisesta köyhyydestä otettiin vielä 1200 kappaleen toinen painos.
Jouko Heinosen osana oli rimmailla kirjailijan Tunturi-mopoa.
– Tauno valitteli, ettei mopo oikein vedä, mutta ei mopossa mitään vikaa ollut, Jouko Heinonen kertoo ja lisää vetämättömyyden johtuneen ennemminkin kirjailijan painosta.
– Taunolla oli valtava kirjallinen aineisto. Hän kirjasi kalenteriin päivän tapahtumat. Aika-kalenterien sivut ovat täynnä pientä piperrystä, tietää Päivi Heinonen, joka muistaa kalentereita olevan ainakin 10 tai jopa 15 kappaletta.
Päivi Heinonen sai kerätä Sairialan kotoa jäämistöä, joukossa paljon valokuvia ja valtavasti postikortteja, ennen Sairialan kuoleman jälkeen pidettyä huutokauppaa. Tavaraa kertyi kolmen matkalaukullisen verran. Näiden matkalaukkujen sisältöä säilytetään nyt järjesteltyinä Arkissa Pälkäneellä.
Kuka kukin on
Tauno Sairiala kulki mopollaan paitsi kauppaamassa kirjojaan myös haastattelemassa ihmisiä hahmollaan olevia teoksia varten. Pentti Saarto muistaa Sairialan kulkeneen näillä asioilla Tursolan kylällä.
– Kirjoissa on paljon peitenimiä. Joissakin muistiinpanoissa on selvitetty, kuka oikea henkilö on peitenimen takana, Päivi Heinonen muistelee.
– Kylillä arvailtiin paljon, kuka oikea henkilö kirjassa on, Hellevi Salonen täydentää.
Sairiala kirjoitti kaikkiaan kuusi teosta. Onnellisen köyhyyden lisäksi tuotantoon kuuluvat Tietämättömyyden taakka, osat 1 ja 2, Vastuun solutus, Maaseudun proosarunot ja runoteos Osa elämääni.
Mies maksoi kirjojen painatuskulut omasta pussistaan. Hän tarjosi kirjojaan myös isoille kustantajille, tuloksetta.
– Tauno katkeroitui siitä, ettei hän saanut julkista hyväksyntää. Hän janosi kiitosta ja julkisuutta, mutta itse hän kaiken maksoi Ruotsista saamillaan eläkkeillä, Päivi Heinonen kertoo.
– Tauno lähetti neljä kirjaansa Urho Kekkoselle, sai neljä kiitoskirjettä, mutta kirjeissä ei ollut Kekkosen omaa allekirjoitusta, Heinonen lisää.
