Edessä oli pitkästä aikaa lomamatka, jonne suunnattiin lentokoneen kuljettamana. Allekirjoittanut on lentänyt viimeksi vuonna 2005: pikkuisen ovat systeemit lentokentällä muuttuneet sen jälkeen. Helsinki-Vantaalla lähtöselvitys tehdään automaattien avulla, ja netissäkin se olisi ollut mahdollista. Ruumaan meneviin matkalaukkuihin kiinnitetään tarrat itse sen jälkeen, kun ne on ensin itse tulostettu automaatista. Passit skannataan automaattisesti ja kamera tarkistaa, että passinhaltija näyttää samalta kuin passin kuvassa.
Itse lentäminen on sen sijaan mielestäni edelleen yhtä kamalaa kuin aina. Korvat ovat täysin lukossa nousussa ja etenkin laskussa. Jokaista kolahdusta, tärinää ja kalahdusta pitää lennon ajan tarkkailla, vaikka se ihan turhaa onkin. Jos ongelmia tulee, taivaalta tullaan alas ihan samalla tavalla, valvoi K. Helminen sitten koneen kulkua tai ei. Ihan matkustajana, toisten armoilla ja ilmassa oleminen ei näköjään sovi minulle lainkaan.
Keväinen matka oli jälkikasvulle ensimmäinen lentokonematka, ja etenkin kuopuksen takia piti näytellä urheaa. Mennessä se onnistuikin ihan hyvin, vaikka 2,5 tunnin lennon jälkeen perillä kainalot olivatkin läpimärät hiestä ja stressitila aikamoinen. Kotiin palasimme pienemmällä ja vanhemmalla koneella kuin mennessä. Laskeutuessa kone tärisi ja vauhti tuntui matkustamoon asti kovemmin kuin mennessä. Kun vihdoin olimme maassa, suusta purkautui väkisinkin lause ”voi että kuinka vihaan lentämistä”.
Matkamme jälkeen selailin erinäisiä lentopelkosivuja, joissa kerrottiin lentopelon vaivaavan jopa 30:a prosenttia ihmisistä. Se on melkoinen määrä. Selaamillani sivustoilla kerrottiin myös, että kahdeksan prosenttia ihmisistä ei lennä lainkaan pelkonsa takia. Lentopelko on kyllä jännä juttu. Sitä tiedostaa, että automatka lentokentälle on monin verroin vaarallisempi kuin edessä oleva lento, mutta tällainen järkeily ei ilmassa välttämättä auta.
Oikein kateellisena kuuntelen joitakin tuttaviani, jotka suorastaan nauttivat lentämisestä. Kuinka he rakastavat sitä tunnetta, kun lähtökiihdytyksessä painautuu penkkiin ja kone lähtee ilmaan. Ja sitä, kuinka ilmassa oleminen tuntuu ihanalta, kun edessä oleva lomakohde lähestyy koko ajan.
Lentopelkoisia lohduttavaa on, että matkustella voi muutoinkin kuin lentokoneen siivin. Ulkomaille – ei tietenkään kaikkiin paikkoihin – pääsee niin halutessaan aika hyvin myös laivan, junan tai linja-auton kyyditsemänä. Ja onneksi mielenkiintoisia matkakohteita löytyy myös kotimaasta ja ihan läheltäkin.
Kootessamme tämän kesän Kesälehteä ihmettelin taas kerran, kuinka valtavasti tekemistä ja tapahtumia Pälkäneen seudulla kesän aikana riittää. Kannattaa siis pitää silmät auki kotiseudullakin liikkuessa – uusia elämyksiä ja uutta kokemista ei aina tarvitse lähteä hakemaan mahdollisimman kaukaa.
