Kauheaa tämä nykyaika, kun ikinä ei voi tietää, onko saanut disinformaatiota tai joutunut reviteltäväksi sosiaalisessa mediassa! Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tiedonhalu tai suorastaan -nälkä ei kyllä ole mitään uutta. Hassua sinänsä, että vieraiden kielten sanat pukkaavat väkisin käyttöön, vaikka omiakin meillä on. Saadaanko niillä asioihin enemmän potkua, pelottavuutta ja kertojalle huomiota? Myönnettäköön, että tässä kohdassa jouduin itsekin miettimään, miten välttäisin skandaali-sanan käyttämisen. Tuttua ilmiötä palvelevat nyt entistä tehokkaammat välineet.
Niskavuoren aikana Sentraali-Santra ja Serafiina kipittivät vaikka umpihankeen, kun oli oikein mehevä juttu vietävänä. Matka vei usein vallan ytimeen, eli tieto välitettiin Niskavuoren vanhalle emännälle. Palveluntuottajien uskollisuus ja tarvittaessa vaitiolo hoidettiin mehevällä lihakimpaleella tai muulla herkulla. Nyt ei tarvitse tarpoa omin jaloin, mutta tieto kulkee ja aika usein sen kaupallinen arvo ohjaa, mitä kerrotaan ja keksitään. Tuo esimerkkihän oli vain tutusta näytelmästä, oikeasti sentraalit palvelivat yhdistämällä puheluita, ei muuta. Kuka tai ketkä missäkin olivat ja ovat näitä santroja ja serafiinoja, on paikallistietoa, jossa siinäkin voi toki olla mehukkaiden tarinoiden aineksia.
Keltainen lehdistökin on ikiaikainen ilmiö, sekin vain toimi ennen henkilökohtaisemmin kuin nyt. Nimenä sillä oli puskaradio. Eikä tuo ole vieläkään mihinkään kadonnut, hyvin on elinvoimainen edelleen. Juuri hiljattain minultakin tiedusteltiin, onko todellakin totta eräs asia elämästäni. Ilmeisen laajalti tätä oli puitu, koska reilu puoli vuotta aiemmin tuttu känniläinen torui minua samasta asiasta. Minulla ei moisesta ollut mitään tietoa ennen näitä moitteita. Huomasin joutuneeni aivan hullunkurisen disinformaation, siis juorun, ainekseksi.
Puskaradiolla on kyllä toinenkin osasto, kätevä ja mukava intranet-puoli. Sitä kiittelen vähän väliä. Pienillä paikkakunnilla ja varsinkin kylillä ihmisillä on laaja tieto myös hyvistä ja hyödyllisistä asioista. On asuttu täällä pitkään ja naapurit tunnetaan. Heidän kanssaan jutulle meneminen on luonnollista ja suotavaa. Kuinka moneen asiaan saakin ratkaisun ja tiedon kysäisemällä. Helposti selviää, mitä olisi hyvä tehdä jossain teknisessä ongelmassa, missä on jonkin asian osaaja tai kenellä olisi ylimääräisenä jotain, mitä tarvitsen. Myös apua tarjotaan.
Näin alkuvaiheessa olen saanut jopa koulutusta tämän hyvän puskaradion käytöstä: miksi ihmeessä en kysynyt ensin ihmisiltä, ennen kuin lähdin turhaan selaamaan internettiä! Jäminkipohjastakin hain talvella hevosreen, vaikka sellaisen olisi saattanut saada halvemmalla yhdeltä tutulta Sappeentien varresta! Aloittelijan mokia. Kysymällä myös monesti välttyisi pitkälliseltä tietokoneen näpyttelyltä ja viestiketjujen selailulta. Jonkun tutun aivojen hermoverkko on kuitenkin juuri siinä asiassa monta megaa tehokkaampi ja nopeampi kuin koneisiin ohjelmoitu verrokkinsa. Lisäksi tästä intranetista saa vielä hymiön sijasta aidon hymyn ja mukavaa sosiaalista kanssakäymistä.
Aicha
