–Heinäkuoro on parasta, mitä Vehkajärvellä on tapahtunut kahteentoista vuoteen, kiteyttää Esko Lahtinen kuoron merkityksen.
Kuoronjohtaja Kaisa Pärnänen puhuu kuoron ainutlaatuisuudesta, sillä kovin äkkiä ei Suomessa tule vastaan Heinäkuoron tyyppistä kuoroa, jonka eri puolilla maata asuvat jäsenet kokoontuvat keskikesällä harjoituksiin ja esiintymään yleisöille. Heinäkuoro toimiikin juuri kesäasukkaiden varassa, sillä nyt vain kaksi sen jäsenistä on paikallisia asukkaita.
Heinäkuoro pitää konsertin Touhulassa tiistaina 25. heinäkuuta kello 19. Konsertissa kuullaan toistakymmentä laulua, joukossa usein kuulluista lauluista muiden muassa Häme-laulu ja Mökkilaulu. Yleisönkin luvataan pääsevän välillä laulamaan ja myös leikkimään.
Konsertin sisältöä kuorolaiset eivät paljasta sen enempää, eivätkä paljasta sitä, mitä tarkoittaa konserttiesitteen salamyhkäinen kysymys: Onko tänä vuonna jo Heinämiesten vuoro?
– Pitää tulla konserttiin, siellä se selviää, Kaisa Pärnänen kehottaa.
Mallia TV-sarjasta
Heinäkuoron synnystä voi ainakin osittain kiittää takavuosien suosittua TV-sarjaa Karjalan kunnailla, jossa oli pieni kyläkuoro. Heinäkuorolaisen tyttärelle juolahti mieleen sarjaa seuratessaan, että tuollainen voisi olla mukava myös Vehkajärvellä. Oman kuoron kokoaminen nousi esille myös entisellä koululla pidetyssä yhteislaulutilaisuudessa.
Heinäkuorossa on kahdentoista vuoden ajan pysynyt muutama perustajajäsen. Heidän lisäkseen on vaihtuvia kuorolaisia, jotka tulevat, viipyvät jonkin aikaa ja jäävät pois. Nyt kuoron vahvuus on 15 henkilöä, joista kolme on tänä kesänä ensimmäisen kerran mukaan tulleita.
– Lisää laulajia otetaan. Erityisesti miesäänistä on pulaa, Pirkko Mattila mainitsee.
– Naisia pääsee kuoroon, jos he ottavat miehet mukaan, Juha Haapaniemi, Kaisa Pärnäsen veli vitsailee.
Tulokkaille ei järjestetä erillistä laulukoetta.
Viestittelyä talvisin
Heinäkuoro pitää konsertin ainakin kerran kesässä. Viime vuonna keikkoja oli neljä. Nyt kalentereissa ei ole merkitty muita esiintymisiä Touhulan konsertin jälkeen.
– Voi olla, että siellä tulee pyyntöjä muualle, Elina Haapaniemi ennakoi.
Tänäkin kesänä heinäkuorolaiset lauloivat juhannuksena pidetyssä jumalanpalveluksessa Vehkajärven kirkossa. Pirkko Mattilalle tällä perinteisellä keikalla on erityinen merkitys.
– Juhannus ei olisi juhannus ilman sitä, hän vahvistaa.
Kirkkoesiintyminen on ensimmäinen talven jälkeinen tilanne, jolloin kuorolaiset tapaavat sovitusti toisensa. Yhteys säilyy Heinäkuoron harjoitus- ja esiintymiskauden ulkopuolellakin.
– Whatsapp-viestejä lähetellään, kuorolaiset kertovat.
Kuorolaulun harrastaminen Vehkajärvellä on poikinut monelle halun lähteä mukaan kuoroharrastukseen omalla asuinpaikkakunnalla.
– Kun Heinäkuoro perustettiin, taisi olla niin, ettei kenelläkään ollut omaa kuoroa. Vuoden, parin sisällä kaikilla oli joku muukin kuoro, Kaisa Pärnänen iloitsee lauluinnostuksen leviämisestä.
